Changüí

Changüí:n teema on äärimmäisen tärkeä nykyään, sillä se vaikuttaa merkittävästi jokapäiväiseen elämäämme. Changüí:stä syntyy lukuisia keskusteluja, kiistoja ja edistysaskeleita, minkä vuoksi sen tutkimisen ja ymmärtämisen syventäminen on välttämätöntä. Changüí on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden, ammattilaisten ja yleensä yhteiskunnan huomion käynnistäen loputtomasti tutkimusta, julkaisuja ja niihin liittyviä tapahtumia. Tässä artikkelissa perehdymme Changüí:n eri puoliin ja tutkimme sen vaikutuksia, näkökulmia ja tämän päivän haasteita.

Grupo Changüí de Guantánamo, kuubalainen Changüí-yhtye Guantánamosta, soittimet vasemmalta oikealle: bongó del monte, marímbula, marakassit, guayo ja tres, kuva vuodelta 1962

Changüí on kuubalainen musiikkilaji ja tanssi. Kuubassa sitä ja sen alalajeja kuten Nengón ja Kiribá soitetaan lähinnä Guantánamon alueella. Changüí on läheistä sukua Son-musiikille, mutta se eroaa siitä niin paljon, että sitä voi hyvällä syyllä pitää omana musiikinlajinaan.[1][2]

Historia

Changüín tarkkaa syntyaikaa ei tiedetä. Historia alkaa kuitenkin 1800-luvun puolelta.

Kokoonpano

Changüí-yhtyeen perinteinen kokoonpano on tres, marímbula, bongó del monte, guayo ja marakassit. Tres on kolmikielinen (parikielet, osittain oktaaveissa) kuubalainen kielisoitin. Marímbula on iso puinen laatikko, johon on laitettu metallisia liuskoja (kieliä), joita näppäilemällä muodostetaan bassoääniä. Se on sukua afrikkalaisperäisistä musiikkiperinteistä tutulle sanzalle eli mbiralle. Bongó del monte on kuubalaisessa musiikissa tavallisesti käytettyjä bongoja (bongorummut) suuremmat, eikä niissä ole metallista virityskoneistoa, vaan ne on viritetty tulella. Guayo on metallista valmistettu güíro, jota alun perin on käytetty raastinrautana ruoan laitossa. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu yleensä myös tanssipari, joka esittää Changüílle tyypillistä tanssia. Benjamin Lapiduksen mukaan varhaisimmissa kokoonpanoissa olivat tres, bokú ja guayo. Bokú on lyömäsoitin, jota käytetään mm. Kuuban itäosien karnevaaleissa soittimena. Botijuela oli bassoinstrumenttina ennen marímbulaa, mutta se on jäänyt lähes pois käytöstä.[3]

Changüí-kappaleen rakenne

  1. Tyypillinen Changüí-kappale alkaa tresin soittamalla kutsulla montunoon (Llamada de montuno).
  2. Muut soittimet (bongó eli bongorummut, marímbula, marakassit ja guayo) liittyvät mukaan yhteisessä sisääntulossa (ejecución colectiva).
  3. Changüí laulun (tarinan) esittäminen (canto changüísero).
  4. Montuno on kappaleen jami-osa, jossa solisti improvisoi ja kuoro toistaa kertosäettä. Tres soittaa tumbaota, eli toistuvaa kuoroa tukevaa kuviota, jolla kappale siis myös aloitetaan.
  5. Tresin ja bongon improvisaatio (descarga). Changüílle on tyypillistä tresin ja bongojen samanaikainen improvisointi, jossa instrumentit keskustelevat ja kilpailevat keskenään.
  6. Paluu montunoon, ja lopuksi kliimaksi ja musiikin hiljentyminen (climax de despedida). [4]

Katso myös

Lähteet

  • Giro, R.: DICCIONARIO ENCICLOPÉDICO DE LA MÚSICA EN CUBA. Tomo 1. Ciudad de la Habana: Editorial Letras Cubanas, 2007. (espanjaksi)
  • Lapidus, B.: Origins of Cuban Music and Dance. Changüí. Maryland: Scarecrow Press, 2008. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Lapidus, B: "Origins of Cuban Music and Dance. Changüí." Scarecrow Press, sivu 95.
  2. ↑ Giro, R: "DICCIONARIO ENCICLOPÉDICO DE LA MÚSICA EN CUBA. Tomo 1." Editorial Letras Cubanas, sivu 283.
  3. ↑ Lapidus, B: "Origins of Cuban Music and Dance. Changüí." Scarecrow Press, sivu 32.
  4. ↑ Lapidus, B: "Origins of Cuban Music and Dance. Changüí." Scarecrow Press, sivu 31.