Tässä artikkelissa aiomme tutkia yksityiskohtaisesti aihetta Charles Adolphe Wurtz, aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Charles Adolphe Wurtz on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena pitkään, ja tässä artikkelissa analysoimme asiaan liittyviä erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Charles Adolphe Wurtz on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Siksi on ratkaisevan tärkeää ymmärtää Charles Adolphe Wurtz:n merkitys ja kuinka se vaikuttaa elämäämme nykyään.
Charles Adolphe Wurtz | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. marraskuuta 1817 |
Kuollut | 12. toukokuuta 1884 (66 vuotta) Pariisi, Ranska |
Koulutus ja ura | |
Oppilaat | Aleksandr Zaitsev ja Édouard Grimaux |
Tutkimusalue | orgaaninen kemia |
|
|
|
Charles Adolphe Wurtz (26. marraskuuta 1817 Strasbourg, Ranska – 12. toukokuuta 1884 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kemisti ja lääkäri. Hän muistetaan amiinien löytämisestä vuonna 1849.[1][2]
Wurtz omistautui Strasbourgissa samanaikaisesti lääketieteen ja kemian opinnoille ja liittyi vuonna 1842 Justus von Liebigin laboratorioon Gießenissä. Hänestä tuli lääketieteen tohtori vuonna 1843 Pariisissa, jossa hän työskenteli Antoine Jérôme Balardin johdolla Sorbonnen yliopistossa ja sen jälkeen Jean-Baptiste Dumasin yksityisessä laboratoriossa.[2]
Vuonna 1850 Wurtz perusti Gießenin laboratorion mallin mukaisen laboratorion mutta joutui luopumaan yrityksestä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Saatuaan vuonna 1853 kemian professuurin ja sittemmin Ecole de médecine -yliopiston dekaanin viran yliopiston laboratoriosta tuli tieteellinen laitos, jossa Wurtzin johdolla koulutettiin useita ranskalaisia ja ulkomaisia kemistejä. Wurtzin alaisuudessa toimineesta koulusta perustettiin vuonna 1858 Société chimique de Paris. Vuonna 1872 hän teki aloitteen Association française pour l'avancement des sciences -yhdistyksen perustamisesta. 1881 hänestä tuli Sorbonnen yliopiston orgaanisen kemian professori ja 1884 senaattori. Wurtz paransi suuresti varsinkin lääketieteen opiskelijoille annettavaa käytännöllis-kemiallista ja fysiologista opetusta.[2][1]
Tutkimustensa ansiosta Wurtz oli uranuurtaja useilla orgaanisen kemian aloilla. Hajottamalla syaanihappoestereitä kaliumilla hän keksi vuonna 1849 amiinit. Glykolia, glykolihappoa ja maitohappoa koskevat tutkimukset johtivat hänet tekemään tarkan eron käsitteiden emäksisyys ja atomisuus (arvoisuus) välillä. Wurtz keksi mukaansa nimitetyn hiilivetysynteesin poistamalla kahdesta alkylijodidista jodin natriumin avulla, fenolin valmistuksen bentsolisulfoni-haposta kalisulatteella. Hän tutki vielä dissosiaatioilmiöitä sekä kemiallisia fermeutteja ynnä muuta.[1]
Wurtzn kirjalliseen tuotantoon kuuluvat muun muassa Leçons de philosophie chimique (1864) ja La Théorie atomique (1879). Niiden on esitystapa selkeä ja miellyttävä.[1]