Christian Gottfried Ehrenberg

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Christian Gottfried Ehrenberg:n aihetta, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe. Christian Gottfried Ehrenberg on konsepti, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla ja synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​näkökulmia. Tässä mielessä on ratkaisevan tärkeää analysoida yksityiskohtaisesti kaikki Christian Gottfried Ehrenberg:een liittyvät näkökohdat, jotta voidaan ymmärtää sen todellinen laajuus ja vaikutus. Tässä artikkelissa käsittelemme erilaisia ​​lähestymistapoja, tutkimuksia ja näkökulmia, joiden avulla lukija voi saada kattavan kuvan Christian Gottfried Ehrenberg:stä. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tilanteissa. Esittämällä dataa, analyyseja ja pohdintoja pyrimme tarjoamaan täydellisen ja päivitetyn näkökulman Christian Gottfried Ehrenberg:een, jotta voimme osallistua keskusteluun ja lisätä tietämystä tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Christian Gottfried Ehrenberg.

Christian Gottfried Ehrenberg (19. huhtikuuta 1795 Delitzsch – 27. kesäkuuta 1876 Berliini) oli saksalainen luonnontieteilijä. Hän oli aikansa merkittävimpiä ja tuotteliaimpia alan tutkijoita.

Elämä

Ehrenbergin isä oli tuomari. Ehrenberg opiskeli ensin teologiaa, sitten lääketiedettä ja luonnonhistoriaa, ensin Leipzigissa ja vuodesta 1817 alkaen Berliinissä, missä hän tutustui kuuluisaan tutkimusmatkailijaan Alexander von Humboldtiin (1769–1859). Hän väitteli vuonna 1818 tohtoriksi Berliinin ympäristön sienistä väitöskirjalla Sylvae mycologicae Berolinenses[1].

Ehrenberg teki 1820–1825 tutkimusmatkan Egyptiin, Niilinlaaksoon ja Lähi-itään yhdessä ystävänsä Wilhelm Hemprichin kanssa. Hän tutki muun muassa Punaisenmeren koralleja. Hemprichin kuoltua Massawassa Ehrenberg palasi Eurooppaan. Hän julkaisi tutkimusmatkan tulokset Symbolae physicae (1828–1834) molempien nimellä, sekä useita tutkielmia hyönteisistä ja koralleista.

Ehrenberg kutsuttiin vuonna 1827 Berliinin yliopistoon lääketieteen professoriksi. Hän osallistui vuonna 1829 Humboldtin kanssa tutkimusmatkalle Venäjälle. Retkikunnan kolmas jäsen oli Gustav Rose. Paluunsa jälkeen hän keskittyi tutkimuksiinsa mikroskooppisista organismeista, joita siihen mennessä ei ollut juuri lainkaan tutkittu.

Ehrenberg avioitui vuonna 1831 Gustav Rosen sukulaistytön Julien kanssa. Heille syntyi neljä tytärtä ja poika. Julie kuoli 1848. Vuonna 1852 Ehrenberg avioitui toisen kerran Karolina Fricciuksen kanssa. Hänet äänestettiin 1855 Berliinin yliopiston varakansleriksi. Hän joutui vuonna 1864 reisiluun murtuman vuoksi vuoteeseen pitkäksi ajaksi, ja silmäsairaus uhkasi viedä häneltä näön. Näkö kuitenkin palautui vuonna 1867 tehdyn kaihileikkauksen ansiosta, ja hän pystyi vielä seitsemän vuotta jatkamaan tutkimuksiaan.

Ehrenberg tutki lähes 30 vuotta vedessä, maaperässä, sedimenteissä ja kallioissa esiintyviä organismeja ja löysi tuhansia uusia eliölajeja, muun muassa leviä, siimaeliöitä ja alkueliöitä. Hän julkaisi aiheesta yli 400 tieteellistä kirjoitusta. Hän oli Royal Societyn jäsen vuodesta 1837.

Vaikka Ehrenberg tutki mikro-organismeja perusteellisesti, ei hän uskonut niiden aiheuttavan tauteja. Teorioita mikro-organismien aiheuttamista taudeista hän piti ”todistamattomina konjektuureina ja taikauskona”.[1]

Ehrenbergin kuoleman jälkeen hänen mikro-organismien kokoelmansa sijoitettiin Humboldtin yliopistoon Berliinissä. Kokoelma käsittää muun muassa 40 000 mikroskooppista preparaattia, 3 000 kynä- ja mustepiirrosta ja lähes tuhannen kirjeen kirjeenvaihdon.

Ehrenberg ja Hemprich nimesivät linnuista muun muassa vaaleakultarinnan, kääpiökertun ja punapyrstölepinkäisen.

Lähteet

 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
  1. ↑ a b Grote, Mathias: Microbes before microbiology: Christian Gottfried Ehrenberg and Berlin’s infusoria. Endeavour, 2022, 46. vsk, nro 1–2. doi:10.1016/j.endeavour.2022.100815