Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Colin Jordan eri näkökulmista. Analysoimme sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan sekä sen historiallista merkitystä. Tutkimme myös Colin Jordan:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia asiantuntijalausunnoista henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tämän analyysin avulla pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Colin Jordan:stä ja sen vaikutuksesta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tutkimme mahdollisia ratkaisuja tai lähestymistapoja Colin Jordan:een liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Toivomme, että tämä artikkeli kiinnostaa niitä, jotka haluavat syventää tietojaan Colin Jordan:stä ja sen vaikutuksista nyky-yhteiskunnassa.
John Colin Campbell Jordan (19. kesäkuuta 1923 – 9. huhtikuuta 2009) oli brittiläinen uusnatsi.[1]
Jordan palveli lääkintäjoukoissa toisessa maailmansodassa. Hän valmistui Cambridgen yliopiston Sidney Sussex Collegesta opiskeltuaan muun muassa historiaa.[1] Jordan työskenteli opettajana.[2] Yliopistoaikanaan hän kiinnostui Imperial Fascist Leagueta ennen toista maailmansotaa johtaneen Arnold Leesen ajattelusta. Leese oli jo vuonna 1928 kannattanut juutalaisten surmaamista myrkkykaasulla. Jordan perustikin Cambridgen yliopistoon kansallismielisen kerhon ja valmistumisensa jälkeen Birminghamiin kansallismielisen kirjakerhon. Vuonna 1956 hän sai ensimmäisen rikostuomionsa, joka koski hänen toimintaansa League of Empire Loyalistsin mielenosoituksessa. Tämän jälkeen Jordan perusti White Defence Leaguen. Vuonna 1960 se yhdistettiin National Labour Partyyn, jolloin muodostui British National Party. Tammikuussa 1962 Jordan ajautui erimielisyyksiin aatetovereidensa kanssa, koska nämä pitivät Jordanin avointa kansallissosialismin kannatusta kehittymisen esteenä. Jordan poistui John Tyndallin kanssa liikkeestä, jolloin kaksikko perusti National Socialist Movementin. Jordan järjesti muun muassa Adolf Eichmannin tukimielenosoituksen tämän oikeudenkäynnin aikana.[1]
Jordan johti National Socialist Movementin poliittista tapahtumaa Trafalgar Squarella 1. heinäkuuta 1962.[1] Tapahtumassa ylistettiin Adolf Hitleriä ja vaadittiin Ison-Britannian vapauttamista juutalaishallinnosta, johon liikkeessä uskottiin.[2] National Socialist Movementiin kuului puolisotilaallinen joukko Spearhead. Trafalgar Squaren tapahtumassa oli läsnä noin 800 Jordanin kannattajaa ja noin 4 200 vastustajaa. Tapahtuma johti mellakointiin ennen kuin poliisi ehti pidättää puhujat. Monet Jordanin kannattajat loukkaantuivat mellakoinnin yhteydessä. Jordan vangittiin yhdeksäksi kuukaudeksi puolisotilaallisen joukon organisoinnista poliittisia päämääriä varten. National Socialist Movementin kannattajat tekivät 1960-luvun puolessavälissä 34 tuhopolttoa juutalaisten rakennuksia vastaan Lontoossa, mutta Jordania ei tuomittu näiden tapahtumien tiimoilta. George Lincoln Rockwell saapui Isoon-Britanniaan ja piti Jordanin kanssa lähellä Temple Guitingia Cotswoldsin alueella viikonloppuleirin, joka keräsi yhteen uusnatseja eri puolilta Eurooppaa. Miehet tekivät Cotswold-julistuksen, jossa muovailtiin uudenaikaista kansallissosialistista maailmankuvaa. Julistuksen pohjalta perustettiin World Union of National Socialists.[1]
Vuonna 1967 Jordan vangittiin puoleksitoista vuodeksi rasistisen kirjallisuuden johdosta. Hänen ollessaan estynyt perustettiin British Movement, jota hän johti vapautumisensa jälkeen. Osalle kannattajista Jordan salli Harold Wilsonin murhaamista tavoitelleen terroristisen ryhmän muodostamisen. Suunnitelma estyi paljastumisen myötä. Vuonna 1975 Jordan sai sakot myymälävarkaudesta Tescosta. Hän siirsi tämän jälkeen British Movementin johtajuuden Michael McLaughlinille. Myöhemmällä urallaan Jordan ajoi etujoukon perustamista valtion vastaisiin sissitoimintoihin, joita hän toivoi suoritettavan, kunnes vallankaappaus olisi mahdollinen. Hän elvytti Arnold Leesen Gothic Ripples -julkaisun ja kirjoitti kaksi romaania, jotka käsittelivät väkivaltaista vallankaappausta. Hän teki vähäisiä lahjoituksia British People’s Partylle.[1] Vuonna 2001 Jordan joutui uudelleen oikeuteen julkaistuaan materiaalia, jonka epäiltiin olleen omiaan rasistisen vihan lietsomiseen. Hänet todettiin kyvyttömäksi vastaamaan syytteisiin vakavan sydänsairauden takia.[3] Jordan kannatti mustaihoisten ihmisten poistamista Isosta-Britanniasta. Hän piti muita fasistisia johtajia pelkureina tai korruptoituneina, mutta uusnatsipiireissä häntä kunnioitettiin aatteen brittiläisenä edelläkävijänä.[2]
Jordan meni vuonna 1963 naimisiin Françoise Diorin kanssa, mutta avioliitto kesti vain joitain vuosia. Myöhemmin häenn elämänkumppaninsa oli Julianna Safrany.[1]