Nykymaailmassa Collinismi on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Alkuperäistään nykypäivään Collinismi on ollut tutkimuksen, keskustelun, kiistelyn ja ihailun kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Collinismi:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan viimeisimpään tutkimukseen, joka pyrkii selvittämään sen mysteereitä. Seuraavilla sivuilla sukeltaamme Collinismi:n yksityiskohtaiseen analyysiin, käsittelemme sen monia puolia ja tarjoamme täydellisen ja ajantasaisen näkemyksen tästä kiehtovasta ja tärkeästä aiheesta.
Collinismi oli Ruotsissa ja Pohjanmaalla 1700- ja 1800-luvulla vaikuttanut uskonnollinen ja henkinen liike, joka perustui Anders Collinin (1754–1830) toimintaan. Collinin pohjalaisia seuraajia kutsuttiin colliaaneiksi. Ruotsissa Collin sai sisäisen rukouksen sisäistämisestä hovikirjastonhoitajan arvonimen.[1] Liikkeen johtaja Anders Collin oli J. V. Snellmanin vanhempien perhenaapuri Tukholman ajalta.[2]
Collin toimitti Jakob Böhmen teoksia Tukholman Södermalmilta. Böhmen opit tavoittivat hyvin pohjalaiset, jotka samaistuivat böhmeläiseen elävän Jumalan janoamiseen. Vanhat kokemukset opettivat liikkeen kuitenkin varovaisuuteen ja toisaalta pelättiin konventikkeliplakaattia.[3]
Collinismi muistutti hiljaisuuden retriittiä 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Collinismi edusti sisäisen hiljaisuuden kuuntelemista. Suomen colliaanit välttivät vastakkainasettelua kirkon kanssa ja vetäytyivät pääosin omaan rauhaansa.[1] Collinismiin liittyi tunne "elävän Jumalan janoamisesta". Lahkolaisuutta ei kuitenkaan syntynyt, sillä Collin kehotti alistumaan ulkonaisesti kirkon vaatimuksiin, jumalanpalvelukseen sekä sakramenttien käyttöön. Collin varoitti suomalaisia myös muista liikkeistä, kuten herrnhutilaisuudesta, Anna Rogelista, wallenbergiläisyydestä, Savon herännäisyydestä sekä hedbergiläisyydestä.[3]