Cornelia Oschkenat

Nykyään Cornelia Oschkenat on aihe, joka on kiinnittänyt laajan yhteiskunnan huomion. Cornelia Oschkenat on onnistunut ylittämään sukupuolen, iän ja kansallisuuden rajat joko alaan kohdistuvan vaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai tieteenalan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Cornelia Oschkenat:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa. Sen alkuperästä tulevaisuuden ennusteisiin perehdymme syvälliseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin Cornelia Oschkenat:n merkityksen nykyisessä yhteiskunnassamme.

Mitalit
Cornelia Oschkenat DDR:n mestaruuskilpailuissa 1988.
Cornelia Oschkenat DDR:n mestaruuskilpailuissa 1988.
Maa:  Itä-Saksa
Naisten yleisurheilu
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Rooma 1987 4×100 metriä
Pronssia Pronssia Rooma 1987 100 m aidat
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Stuttgart 1986 100 m aidat
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Indianapolis 1987 60 m aidat
Pronssia Pronssia Budapest 1989 60 m aidat
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pireus 1985 60 m aidat
Kultaa Kultaa Madrid 1986 60 m aidat
Kultaa Kultaa Budapest 1988 60 m aidat

Cornelia Oschkenat (o.s. Riefstahl, s. 29. lokakuuta 1961 Neubrandenburg, Saksan demokraattinen tasavalta) on saksalainen pika-aitajuoksija, joka edusti lähes koko aktiiviuransa Itä-Saksaa. Hän on moninkertainen MM- ja EM-mitalisti.[1][2][3] Hän edusti SC Dynamo Berliniä, ja on pituudeltaan 178 cm.[1]

Osckenat karsiutui 100 metrin aitajuoksun alkuerissä Ateenan EM-kilpailuissa 1982. Helsingin MM-kilpailuissa 1983 hän sijoittui seitsemänneksi. Hän voitti 60 metrin aitajuoksun sisäratojen Euroopan-mestaruuden Pireuksessa 1985 ajalla 7,90. Myöhemmin samana vuonna hän voitti 100 metrin aitajuksun Canberran maailmancupissa ajalla 12,72.[2][3]

Oschkenat voitti 60 metrin aitajuoksun halli-Euroopan-mestaruuden jälleen Madridissa 1986 ajalla 7,79. Hän saavutti samana vuonna hopeaa 100 metrin aitajuoksussa sekä Moskovan Hyvän tahdon kisoissa ajalla 12,62 että Stuttgartin EM-kilpailuissa ajalla 12,55. Hän voitti 60 metrin aitajuoksun sisäratojen maailmanmestaruuden Indianapolisissa 1987 ajalla 7,82. Hän voitti samana vuonna 100 metrin aitajuoksun Euroopan cupin A-finaalissa ajalla 12,47. Rooman MM-kilpailuissa hän saavutti 100 metrin aitajuoksussa pronssia ajalla 12,46 ja juoksi toisen osuuden hopeaa saavuttaneessa DDR:n 4 × 100 metrin viestijoukkueessa.[2][3]

Oschkenat voitti kolmannen kerran sisäratojen Euroopan-mestaruuden 60 metrin aitajuoksussa Budapestissa 1988 ajalla 7,77. Saman vuoden Soulin olympialaisissa hän sijoittui 100 metrin aitajuoksussa kahdeksanneksi. Hän saavutti Budapestin sisäratojen MM-kilpailuissa 1989 pronssia 60 metrin aitajuoksussa ajalla 7,86. Hän voitti samana vuonna 100 metrin aitajuoksun Euroopan cupin A-finaalissa ajalla 12,74 ja Barcelonan maailmancupissa ajalla 12,60. Splitin EM-kilpailuissa 1990 hän oli neljäs. Hän edusti yhdistynyttä Saksaa Tokion MM-kilpailuissa 1991, mutta karsiutui 100 metrin aitajuoksun alkuerissä.[2][3]

Oschkenat juoksi sisäradoilla kaikkiaan kahdeksan maailmanennätystä[1], joista 20. helmikuuta 1988 Berliinissä juostu 50 metrin aitajuoksuaika 6,58 on voimassaoleva maailmanennätys edelleen vuonna 2023[4]. Hänen helmikuussa 1989 Wienissä juoksemansa 60 metrin aitajuoksuaika 7,73 on puolestaan kaikkien aikojen tilastossa seitsemäntenä[5]. 100 metrin aitajuoksuennätyksensä 12,45 hän juoksi syntymäkaupungissaan Neubrandenburgissa 11. kesäkuuta 1987[2][3].

Cornelia Riefstahl avioitui aitajuoksija Andreas Oschkenatin kanssa vuonna 1985. Urheilu-uriensa jälkeen he harjoittivat ravintolatoimintaa. Cornelia Oschkenat oli yksi urheilijoista, joiden nimi mainittiin Saksojen yhdistymisen jälkeen julki tulleissa Saksan demokraattisen tasavallan dopinginkäyttöä koskeneissa asiakirjoissa.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Cornelia Oschkenat Olympedia. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Cornelia Oschkenat Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Cornelia Oschkenat Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
  4. ↑ World records worldathletics.org. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)
  5. ↑ 60 Metres Hurdles Women worldathletics.org. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)