Coronaviridae

Tällä hetkellä Coronaviridae:stä on tullut yhteiskunnan yleinen kiinnostava aihe. Ilmestymisestään tai löytöstään lähtien Coronaviridae on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja, mielipiteitä ja tutkimuksia sen merkityksestä, tärkeydestä ja seurauksista. Kautta historian Coronaviridae on ollut ratkaisevassa roolissa eri yhteyksissä tieteen ja teknologian alalta kulttuuri- ja sosiaalialalle. Tässä artikkelissa tutkimme Coronaviridae:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä eri aloilla sekä sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan.

Koronavirukset
Elektronimikroskooppikuva kahdesta koronaviruksesta.
Elektronimikroskooppikuva kahdesta koronaviruksesta.
Virusten luokittelu
Ryhmä: Virukset
Kunta: Riboviria
Luokka: Pisoniviricetes
Lahko: Nidovirales
Heimo: Koronavirukset
Coronaviridae
Alaheimot ja suvut
Katso myös

  Coronaviridae Wikispeciesissä
  Coronaviridae Commonsissa

Coronaviridae eli koronavirukset on virusten heimo, johon kuuluu kaksi alaheimoa: Letovirinae ja Orthocoronavirinae. Jälkimmäistä kutsutaan tavallisesti nimellä koronavirukset.

Koronaviruksiksi heimon viruksia kutsutaan, koska mikroskoopissa ne muistuttavat Auringon ulompaa kaasukehää eli koronaa.[1]

Luokittelu ja rakenne

Koronavirukset muodostavat Coronaviridae-heimon Nidovirales-lahkossa.[2] Koronavirukset ovat vaipallisia, positiivissäikeisiä RNA-viruksia.[3] Niillä on RNA-virusten suurin genomi, joka sisältää noin 30 000 nukleotidia. Koronaviruksen halkaisija on 125 nanometriä, joten ne ovat melko suuria verrattuna muihin ihmisiä tartuttaviin viruksiin.[4]

Genomin ympärillä on proteiinista muodostunut nukleokapsidi, joka infektoituneessa solussa leviää vaihtelevasti solulimaan ja tumajyväseen. SARS-epidemian aiheuttaja näyttää suosivan erityisesti solulimaan leviämistä, mutta tämän asian kliinistä merkitystä ei tunneta.[5]

Taksonomia

Heimo jakautuu seuraavasti alaheimoihin ja sukuihin:

Lähteet

  1. ↑ Koronavirus voi olla muuntunut tartuttavammaksi – syynä on yksi pienen pieni mutaatio www.aamulehti.fi. Arkistoitu 22.9.2020. Viitattu 21.8.2020.
  2. ↑ Nidovirales: Evolving the largest RNA virus genome (PDF) idpublications.com. Arkistoitu 8.8.2017. Viitattu 25.9.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Tervo, Annukka: Makrodomeeni-inhibiittorit antiviraalisina yhdisteinä (PDF) (pro gradu) helda.helsinki.fi. Viitattu 25.9.2012.
  4. ↑ Cyranoski, David: Profile of a killer: the complex biology powering the coronavirus pandemic. Nature, 4.5.2020, 581. vsk, s. 22–26. doi:10.1038/d41586-020-01315-7 (englanniksi)
  5. ↑ McBride, Ruth; Zyl, Marjorie van; Fielding, Burtram C.: The Coronavirus Nucleocapsid Is a Multifunctional Protein: 3. Intracellular Localization of the Nucleocapsid Protein US National Library of Medicine: Viruses. 7.8.2014. National Institute of Health. Viitattu 16.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla