Nykymaailmassa Cymbeline:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Cymbeline on kiinnittänyt laajan yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, populaarikulttuurin vaikutuksensa tai akateemisen alan merkityksen vuoksi. Vuosien varrella se on herättänyt keskustelua, synnyttänyt tutkimusta ja synnyttänyt erilaisia teorioita, jotka yrittävät selittää sen roolia ja merkitystä eri yhteyksissä. Tässä artikkelissa tutkimme tarkasti Cymbeline:tä ja yritämme ymmärtää sen eri puolia ja sen syvällistä vaikutusta nykymaailmaan.
Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
Cymbeline sijoittuu aikaan, jolloin Britannia oli osa Rooman valtakuntaa. Sen päähenkilöinä on kelttiläinen Britannian kuningas Cymbeline eli Cunobelinus, hänen tyttärensä Imogen ja tämän alempisäätyinen kosija Posthumus Leonatus. Mukana on myös Posthumuksen petollinen ystävä Iachimo, ja kuningatar, joka on Imogenin paha äitipuoli.
Cymbeline on filmattu ainakin vuonna 1913 Yhdysvalloissa (Lucius Hendersonin ohjaus) ja Saksassa 1925 (Ludwig Bergerin ohjaus). Vuonna 1981 näytelmä ilmestyi videolla, ohjaajana Patrick Tucker. Elijah Moshinskyn ohjaamassa vuoden 1982 televisioversiossa, jonka tuotti BBC, oli Imogenina Helen Mirren. Vuonna 2000 ilmestyi saksalainen televisioversio, jonka ohjasi Dieter Dorn.[1] Vuonna 2014 julkaistiin modernisoitu versio, jonka ohjasi Michael Almereyda.
Joel Elstelä on suomentanut ja sovittanut näytelmän teatteri Beowulfille, joka esitti sen kesäteatterissa 1993.[2]