Tässä artikkelissa tutkimme DNR-päätös:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on herättänyt kiinnostuksen niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. DNR-päätös on aihe, joka lupaa tarjota lukemattomia mielenkiintoisia näkökulmia, sillä siinä on laaja valikoima huomioitavia näkökohtia historiastaan sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Näiden linjojen mukaisesti pyrimme ratkaisemaan DNR-päätös:tä ympäröivät mysteerit esittämällä tietoja, tutkimuksia ja ideoita, jotka auttavat meitä ymmärtämään sen tärkeyden ja merkityksen nykyään. Valmistaudu lähtemään löytömatkalle, joka vie sinut tutkimaan DNR-päätös:n syvyyksiä ja sen monia puolia.
DNR-päätös (lyhenne sanoista do not resuscitate = älkää elvyttäkö; päätös kieltää elvyttämisen tai pidättäytyä siitä) on potilaan päätös kieltää elvyttämisen tai lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä elvyttämisestä.[1] DNR-päätös rajaa ainoastaan elvyttämistä, ei muuta potilaan hoitoa. Potilaalle voidaan antaa päätöksen jälkeenkin tehohoitoa.[1]
DNR-päätöksen tekee lääkäri tilanteessa, jossa potilaalla on vaikea perussairaus ja onnistuneekin elvytyksen jälkeenkin olisi todennäköistä että potilaan tila ei palautuisi ennalleen. Päätös on sellainen potilaslaissa tarkoitettu tärkeä päätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa. Mikäli DNR-päätös on lääketieteellisesti asianmukainen ja perusteltu, potilas ei voi tai hänen omaisensa eivät voi vaatia sen kumoamista. Potilaan tilateen parantuessa DNR-päätös voidaan purkaa. Saattohoitopäätös sisältää DNR-päätöksen.[3]