Dagombat

Nykymaailmassa Dagombat on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Dagombat on herättänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa sen alkuperästä tämän päivän kehitykseen. Tämä artikkeli pyrkii eri näkökulmien ja lähestymistapojen kautta tutkimaan ja analysoimaan Dagombat:n eri puolia tarjoamalla kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Tämän artikkelin tärkeimmistä näkökohdista sen mahdollisiin haasteisiin ja tuleviin seurauksiin pyritään tarjoamaan täydellinen ja rikastuttava näkemys Dagombat:stä.

Dagombojen rumpuryhmä Tamalessa.

Dagombat ovat gurilaista kieltä puhuva kansa Ghanan pohjoisosassa Valkoisen-Voltan ja Otijoen välillä. Heitä on 600 000 henkeä.[1]

Dagombat muodostivat 1400-luvulla samannimisen valtion, jonka pääkaupunki oli Yendi. Vuosina 1745–1874 se oli Ašantin liittokunnan alainen.[1] Saksalaiset valtasivat Yendin vuonna 1884. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan Togon länsiosasta tuli brittien protektoraatti ja myöhemmin se liitettiin Ghanaan.[2]

Kansan pääelinkeino on maanviljely. Tärkeimmät viljelykasvit ovat jamssi, hirssi, durra, riisi, maissi, fonio, maapähkinä ja pavut. Lisäksi harjoitetaan karjanhoitoa, käsityöammatteja, metsästystä, kalastusta ja keräilyä. Ruokavalio koostuu kasvis- ja maitoruoista. Asumus on pyöreä ja olkikattoinen savitiilitalo. Miehet pitävät pitkiä lyhythihaisia paitoja ja naiset lannehameita.[1]

Perinteinen yhteiskunta perustuu kyläyhteisöihin, suurperheisiin ja patrilineaarisiin sukuihin. Avioliitto on virilokaalinen ja polygynia yleistä.[1]

Suuri osa dagomboista harjoittaa perinteistä uskontoa, johon kuuluu noituutta sekä esi-isien ja maan palvontaa. Osa on sunnimuslimeja, osa katolisia tai protestantteja. Dagomboilla on kehittynyt musiikkiperinne.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Narody i religii mira: Entsiklopedija, s. 154. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1999. ISBN 5-85270-155-6
  2. ↑ Olson, James S.: The Peoples of Africa: an Ethnohistorical Dictionary, s. 151. Westport: Greenwood Press, 1996. ISBN 0-313-27918-7

Aiheesta muualla