De Dion -pyöräntuenta

Tässä artikkelissa tutkimme De Dion -pyöräntuenta:n aihetta perusteellisesti, tarkastelemme sen alkuperää, sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitystä jokapäiväisen elämän eri alueilla. Ymmärtääksemme tätä ilmiötä paremmin perehdymme sen historiaan, analysoimme eri näkökulmia ja annamme äänen alan asiantuntijoille. Kaikilla näillä sivuilla kehotan lukijaa pohtimaan De Dion -pyöräntuenta:tä eri näkökulmista ja kyseenalaistamaan omia ennakkokäsityksiään siitä. Toivon, että tämä artikkeli osoittautuu tiedon ja inspiraation lähteeksi ja rikastuttaa De Dion -pyöräntuenta:n ympärillä käytävää vuoropuhelua.

De Dion -jousituksen ominaisupiirteet. De Dion -putki näytetään sinisellä, tasauspyörästö (keltainen) on suoraan kiinni korissa (oranssi).
De Dion -taka-akseli.

De Dion -pyöräntuenta, De Dion -akseli, De Dion -putki ja De Dion -jousitus viittaavat auton taka-akseliston pyöräntuentarakenteeseen. Rakenne on nimetty De Dion-Boutonin mukaan.

De Dion -putki tai De Dion -jousitus tarkoittaa riippumatonta takajousitusta, jossa on yhdistävä putki. Rakenne mahdollistaa renkaiden oikean camber-kulman riippumatta jouston määrästä. Tyypillisessä sovelluksessa autossa kulkee kaksi putkea, joista toinen liikkuu hieman toisen sisällä.[1]

Rakenteen suunnitteli Charles Trépardoux höyryautoon ja sille myönnettiin brittiläinen patentti vuonna 1894. Trépardouxin eroamisen jälkeen se tuli tunnetuksi De Dion -akselina ja sitä käytettiin De Dion-Boutonin polttomoottoriautoissa.[1] Vuonna 1910 patentti vanheni, ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen yhdysvaltalainen Harry Miller muokkasi rakennetta etuvetoisessa autossa käyttöön.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Automotive Dictionary: De Dion Suspension uniquecarsandparts.com.au. Viitattu 27.3.2023. (englanniksi)