Desmosomi

Tässä artikkelissa aiomme sukeltaa Desmosomi:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen historian aikana. Desmosomi on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri aloilla psykologiasta tieteeseen, mukaan lukien historia ja kulttuuri. Tässä artikkelissa tutkimme Desmosomi:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lisäksi analysoimme eri näkökulmia ja teorioita, jotka ovat nousseet esiin Desmosomi:n ympärillä, sekä sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Valmistaudu astumaan Desmosomi:n jännittävään maailmaan ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on tarjota!

Desmosomi

Desmosomit ovat yksi solujen välisistä liitoksista, joita on erityisesti mekaanista kestävyyttä vaativissa kudoksissa.[1]

Esiintyminen

Desmosomeja esiintyy kudoksissa, joissa solujen täytyy liittyä lujasti toisiinsa. Tällaisia ovat esimerkiksi sydänlihassolut ja kerrostuneet epiteelit, kuten iho ja ruoansulatuskanavan epiteeli.[2]

Rakenne

Desmosomin rakenne. Paksuuntuma sinisellä, sytokeratiinisäikeet vihreällä ja adheesioproteiineja sisältävät säikeet violetilla

Desmosomin kohdalla on valkuaisaineiden muodostama levymäinen kasautuma, joka aiheuttaa paksuuntuman solukalvoon.[3] Paksuuntuman kohdalla vierekkäiset solukalvot ovat yhdensuuntaiset ja niiden välillä on 25–30 nm leveä tila.[3] Soluvälitilassa paksunnokset liittyvät toisiinsa ohuiden säikeiden avulla. Säikeet sisältävät adheesioproteiineja, esimerkiksi kadheriinia.[4] Soluliman puolella paksunnokseen kiinnittyy sytokeratiinisäikeitä l. tonofilamentteja, jotka kulkevat solun läpi kiinnittäen solun eri puolilla olevat desmosomit toisiinsa.[2] Sytokeratiinisäikeiden verkosto kiinnittää paksunnokset myös solun tukirankaan antaen sille mekaanista kestävyyttä.[2]

Toiminnan häiriöt

Virheet desmosomin rakenteessa aiheuttavat vakavia sydämen toimintahäiriöitä, jotka johtavat sikiön kuolemaan.[4] Lisäksi desmosomien vähentyneestä määrästä seurauksena on näkyviä muutoksia esimerkiksi sikiön verenkierron muodostuessa ja ihon erilaistuessa.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Hiltunen, E., Holmberg, P., Kaikkonen, M., Lindblom-Ylänne, S. & Nienstedt, W.: Galenos IV - Ihmiselimistö kohtaa ympäristön. WSOY, 2005. ISBN 951-0-28702-4
  2. ↑ a b c Niemi, Virtanen, Vuorio. Solu- ja molekyylibiologia. 6. painos, 1995. Porvoo. WSOY
  3. ↑ a b Haug, Sand, Sjaastad, Toverud. Suom. Sillman. Ihmisen fysiologia. 1995. Porvoo. WSOY
  4. ↑ a b c Desmosomi (macula adherens) Solunetti. Viitattu 28.11.2007.