Tässä artikkelissa tutkimme Diabetes:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja paikkojen huomion. Diabetes on herättänyt suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta kaikentyyppisissä yksilöissä yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan akateemiseen maailmaan. Näillä sivuilla analysoimme Diabetes:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen. Valmistaudu lähtemään jännittävälle matkalle Diabetes:n läpi ja tutustu kaikkeen, mitä tällä teemalla on tarjota!
Diabetes | |
---|---|
Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) vuonna 2007 käyttöön ottama symboli diabetes mellitus -sairauksille.[1] |
|
Luokitus | |
ICD-10 | E08–E14 ja O24 |
ICD-9 | 250 |
MedlinePlus | 001214 |
MeSH | C18.452.394.750 |
Huom! | Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa. |
Diabetes mellitus (DM) on yleisnimi ryhmälle sokeriaineenvaihdunnan sairauksia, jotka aiheuttavat hyperglykemiaa eli veren glukoosipitoisuuden eli verensokerin liiallista nousua. Diabetes mellituksesta käytetään usein lyhyttä muotoa diabetes, kuten myös tässä artikkelissa, vaikka pelkkä ”diabetes” voi viitata myös diabetes insipidukseen.[2] Diabetes mellitus -sairauksia on aikaisemmin myös kutsuttu nimellä sokeritauti[3].
Esidiabetes eli lievästi kohonnut verensokeri diagnosoidaan silloin, kun veren glukoosipitoisuus on aamulla vähintään 6 mutta alle 7 millimoolia litrassa. Esidiabeteksen kehittyminen varsinaiseksi diabetekseksi kestää yleensä monta vuotta.[4] Yli kolmannes Yhdysvaltojen aikuisväestöstä oli esidiabeetikkoja vuonna 2017.[5] Suomessakin on 700 000 esidiabeetikkoa. Esidiabetes diagnosoidaan verensokerin paastoarvon tai sokerirasituskokeen tuloksen perusteella.[6]
Diabetes mellitus -sairaudet johtuvat usein pääosin kehon heikosta kyvystä reagoida verensokeria laskevaan insuliinihormoniin, heikosta kyvystä tuottaa insuliinia tai molemmista asioista. Insuliinia muodostuu tarpeen mukaan haiman beetasoluissa, joista se erittyy vereen. Pääsyynä voivat olla tosin muutkin hormonit, kuten feokromosytoomakasvaimen aiheuttamassa diabeteksessa ja osin myös raskausdiabeteksessa.[2]
Ihmisillä osa diabeteksista on pysyviä aineenvaihduntasairauksia, kuten tyypin 1 diabetes ja tyypin 2 diabetes. Raskausdiabeteskin on aineenvaihduntaperäinen, mutta paranee raskauden päätyttyä. Osa diabeteksista taas johtuu lääkkeistä. Tästä esimerkki on streptotsosiini, joka on haimaa vaurioittava haimasyöpälääke.[2]
Kullakin diabeteksella on osin omanlaisensa oireet. Diabeteksille yhteiset oireet johtuvat hyperglykemiasta ja siihen liittyviä välittömiä oireita ovat esimerkiksi janoisuus ja runsas virtsaamistarve. Hyperglykemia voi pahentua esimerkiksi hengenvaaralliseksi asidoosiksi. Pitkällä aikavälillä hyperglykemia altistaa vakaville ja elämänlaatua heikentäville elinvaurioille. Se voi johtaa esimerkiksi munuaisten vajaatoimintaan tai sokeuteen. Hyperglykemia lisää siksi kuolleisuutta moniin sairauksiin.[2]
Suomessa diabeteksen eri muotoja potee noin 500 000 ihmistä. Näistä yleisin on tyypin 2 diabetes, jota potee noin 75–80 prosenttia kaikista diabetesta potevista henkilöistä eli diabeetikoista. Tyypin 1 diabetes on toiseksi yleisin ja sitä potee noin 7,5–8 prosenttia Suomen diabeetikoista.[7]
Ihmisten lisäksi diabeteksen eri muotoja voi ilmetä muilla selkärankaisilla. Se voi ilmetä villi- ja kotieläimillä. Jälkimmäisestä esimerkkejä ovat koirat, joilla voi erityisesti ilmetä tyypin 1 diabeteksen kaltainen sairaus, ja kissat, joilla voi ilmetä eritoten tyypin 2 diabeteksen kaltainen sairaus.[8]
Kullakin diabeteksen eri muodolla on osin omanlaisensa oireet. Korkea veren glukoosipitoisuus eli hyperglykemia on kuitenkin niille kaikille yhteinen oire ja se aiheuttaa muun muassa runsasjanoisuutta (polydipsiaa), runsasta virtsaamistarvetta (polyuriaa), kehonpainon laskua ja väsymystä. Hyperglykemiassa osa veren glukoosiylimäärästä päätyy virtsaan. Siksi ravintoenergiaa menetetään ja diabetesta poteva voi laihtua ilman ilmeistä syytä. Glukoosiylimäärä aiheuttaa veden ylimääräistä siirtymistä osmoottisesti virtsaan, josta johtuu runsas virtsaamistarve ja janoisuus. Tämä voi johtaa myös nestehukkaan.[2]
Nestehukka yhdessä muiden hyperglykemian aiheuttamien aineenvaihdunnan muutosten kanssa voi altistaa ketoasidoosille tai asidoosille, jossa veressä ei ole merkittäviä määriä ketoaineita. Ketoasidoosissa uloshengitysilmaan päätyy imelältä haisevaa asetonia, josta ketoasidoosi voidaan muun muassa havaita. Molemmat asidoosin muodot ovat hengenvaarallisia ja voivat johtaa esimerkiksi koomaan, aivoödeemaan tai kuolemaan. Eri diabeteksissa voi lisäksi ilmetä liian alhainen veren glukoosipitoisuus eli hypoglykemia. Syynä tähän voi olla liiallinen insuliinivalmisteiden annostelu, joita käytetään eri diabetesten hoitoon.[2]
Korkea verensokeripitoisuus vaurioittaa vuosien saatossa monia elimiä lisäten kuolleisuutta moniin sairauksiin. Diabetes lisää esimerkiksi infektioalttiutta[2] ja verisuonivaurioita, mikä johtaa esimerkiksi valtimokovettumataudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien sekä impotenssin riskin lisääntymiseen.[2] Diabetes saattaa aiheuttaa myös Alzheimerin tautia ja muita dementiasairauksia[9].
Diabetes saattaa johtaa myös:
Tietyt autoimmuunisairaudet ovat muuta väestöä yleisempiä tyypin 1 diabeetikoilla[2].
Potilaalla on ehkä diabetes, jos potilaan:[7]
Lisäksi potilaan virtsassa voi olla tavallista enemmän glukoosia. Tämä voidaan havaita kokeellisesti. Diabetesdiagnoosin varmentaminen ja niiden eri muotojen erottaminen toisistaan vaatii lisäksi oireiden tulkitsemista, potilaan sukulaisten sairauksien selvittämistä tai mahdollisesti geenitestejä.[2]
Seuraavassa on diabetes mellitus -sairauksien ICD-10 tautiluokitus:
Kullekin luokitukselle on monia täsmentäviä luokituksia. Esimerkiksi E10.2X merkitsee tyypin 1 diabetesta, jota potevalla on munuaisten vajaatoiminta. Tämä määritellään tarkemmin esimerkiksi koodilla[12]
Tyypin 1 diabetes on osin perinnöllinen monigeeninen aineenvaihduntasairaus, jossa kehon kyky tuottaa insuliinia heikkenee ja lopulta loppuu kokonaan. Tällöin insuliiniherkät solut eivät ota tehokkaasti sisäänsä verensokeria ja sitä kertyy vereen ylimäärin, jolloin ilmenee hyperglykemia. Tämä sairaus on usein autoimmuunisairaus, jossa keho tuhoaa haiman insuliinia tuottavia beetasoluja. Tyypin 1 diabetes alkaa useimmin 5- tai 15-vuotiaana. Siksi sitä sanotaan joskus virheellisesti lapsuus- tai nuoruusiän diabetekseksi, vaikka se voi alkaa missä iässä tahansa. Siihen ei liity ylipaino ja sitä sairastavien tulee poikkeuksetta aloittaa insuliinin tai sen johdannaisten lääkekäyttö. Tätä potevilla vakavat oireet, kuten ketoasidoosi, ovat yleisempiä kuin tyypin 2 diabetesta potevilla.[2]
Tyypin 2 diabetes on aineenvaihduntasairaus, jossa ilmenee insuliiniresistenssi eli insuliiniherkkien solujen kyky reagoida kehon tuottamaan insuliiniin on heikentynyt. Kun tauti pahenee, usein myös kehon insuliinin tuotto vähenee. Tällöin tyypin 2 diabetes alkaa tapauksesta riippuen muistuttamaan enemmän tai vähemmän tyypin 1 diabetesta. Tyypin 2 diabetes on tämän moninaisuutensa takia oikeastaan joukko sairauksia, joiden aiheuttajatkin ovat moninaisia. Tyypin 2 diabetes on pääosin elintapasairaus. Eritoten ylipaino altistaa sille, mutta myös vanheneminen. Myös perinnölliset tekijät lisäävät merkittävästi alttiutta sairastua. Useita sairaudelle altistavia geenejä tunnetaan eli kyse on monigeenisestä sairaudesta. Tyypin 2 diabetes alkaa yleensä aikuisena. Siksi sitä kutsutaan joskus virheellisesti aikuistyypin diabetekseksi, vaikka se voi alkaa jo lapsenakin. Se alkaa usein hitaasti, eikä vaadi heti insuliinilääkitystä. Varhaisvaiheessa metformiinin kaltaiset lääkkeet voivat riittää hoidoksi. Myös laihduttaminen, liikunnan lisääminen ja muut terveelliset elämäntapamuutoksen ovat tärkeitä hoidon kannalta, mutta voivat myös estää varhaisen tyypin 2 diabeteksen, ns. esidiabeteksen, kehittymisen täydeksi tyypin 2 diabetekseksi.[2] On olemassa tutkimusnäyttöä, että kakkostyypin diabetes voi parantua kokonaan elintapamuutoksin, vaikka käytössä olisi jo runsaatkin insuliiniannokset[15].
Raskausdiabetes ilmenee raskaana olevilla naisilla ja katoaa raskauden jälkeen. Raskauden aikana istukasta ja muualta kehosta erittyy tavallista enemmän hormoneita, kuten keltarauhashormonia, leptiiniä, kortisolia, istukan somatomammotropiinia ja kasvuhormonia. Nämä aiheuttavat insuliiniresistenssiä, jota äidin insuliinin tuotto ei riitä kumoamaan. Raskausdiabetekseen sairastuminen on todennäköisempää, jos on ylipainoinen. Sen ilmeneminen myös kertoo äidin suuremmasta todennäköisyydestä sairastua tulevaisuudessa tyypin 2 diabetekseen tai tiettyihin sydän- ja verisuonitauteihin. Se myös lisää syntyvän lapsen riskiä sairastua näihin sairauksiin.[16] Raskausdiabetes alkaa yleensä raskauden puolivälissä tai viimeisellä kolmanneksella. Se on kussakin maassa sitä yleisempää, mitä yleisempiä ylipaino ja tyypin 2 diabetes näissä maissa ovat. Maasta riippuen, raskausdiabetes ilmenee noin 1–20 prosentissa kaikista raskauksista.[17]
MODY-oireyhtymät ovat määritelmältään ryhmä lievää tai vakavaa hyperglykemiaa aiheuttavia, yksigeenisiä ja dominantisti periytyviä sairauksia, jotka alkavat alle 30-vuotiaana. Ne ovat kromosomaalisia ja kussakin MODY:ssä vain yhdessä geenissä on jokin mutaatiosta johtuva poikkeama, jonka perusteella kukin MODY luokitellaan. MODY2 ja MODY3 ovat yleisimmät ja kattavat noin 65 prosenttia kaikista MODY-tapauksista. Esimerkiksi MODY2-oireyhtymässä mutaatio on glukokinaasin geenissä. MODY-oireyhtymät kattavat maailmanlaajuisesti arviolta noin 3–5 prosenttia kaikista 10–30-vuotiailla ilmenevistä diabeteksen eri muodoista. Ne saatetaan diagnosoida väärin tyypin 1 diabetekseksi. Potilaan sukuhistoria kuitenkin paljastaa usein selkeän periytyvyyden kaavan, jonka perusteella jotakin MODY-oireyhtymää voidaan epäillä. Epäily voidaan varmentaa geenitestillä.[2]
Edeltävien lisäksi on muita diabetes mellituksen muotoja tai aiheuttajia. Näitä ovat:
Vuosi | Tyyppi 1 | Tyyppi 2 | Viite | ||
---|---|---|---|---|---|
Lkm | Naisia % | Lkm | Naisia % | ||
1988 | 14 212 | 41 | 54 281 | 62 | [18] |
1990 | 15 598 | 41 | 65 030 | 60 | [18] |
1992 | 17 007 | 41 | 72 242 | 58 | [18] |
1994 | 18 338 | 41 | 82 801 | 56 | [18] |
1996 | 19 552 | 42 | 94 106 | 54 | [18] |
1998 | 33 596 | 43,8 | 145 395 | 55,2 | [19] |
2000 | 34 512 | 43,3 | 160 206 | 53,9 | [19] |
2002 | 35 615 | 43,1 | 178 373 | 52,6 | [19] |
2004 | 36 926 | 42,7 | 201 368 | 51,0 | [19] |
2006 | 38 598 | 42,3 | 226 969 | 50,6 | [19] |
2007 | 39 575 | 42,1 | 245 257 | 50,1 | [19] |
Suomessa oli vuoden 2018 lopussa noin 400 000 diagnosoitua diabeetikkoa: noin 50 000 tyypin 1 ja noin 350 000 tyypin 2 diabeetikkoa. Lisäksi arviolta 100 000 suomalaista sairasti tietämättään tyypin 2 diabetesta.[20] Raskausdiabetes taas todettiin 2017 Suomessa 15,6 prosentilla kaikista synnyttäjistä.[21]
Tyypin 1 ja 2 diabetes ovat yleistyneet maailmanlaajuisesti vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi 1980 noin 4,7 prosenttia maailman aikuisväestöstä poti tyypin 1 tai 2 diabetesta ja 2014 vastaava osuus oli 8,5 prosenttia. Nämä sairaudet ovat yleistyneet lähes kaikissa maissa, mutta suhteessa enemmän köyhemmissä ja keskituloisemmissa maissa, kuin rikkaammissa maissa.[22]
Kansainvälisen diabetesliiton (IDF) mukaan tyypin 1 ja 2 diabetes tulevat yleistymään tulevina vuosikymmeninä. Vuonna 2019 maailman väkiluku oli noin 7,7 miljardia. Näistä 5 miljardia oli 20–79-vuotiaita, joista arviolta 463 miljoonaa eli 9,3 prosenttia sairasti tyypin 1 tai 2 diabetesta. 4,1 miljoonaa kuoli tyypin 1 ja 2 diabetesten komplikaatioihin. Taas 2030 maailman väkiluku tulee olemaan 8,6 miljardia. Näistä 5,7 miljardia tulee olemaan 20–79-vuotiaita, joista 578,4 miljoonaa eli 10,2 prosenttia tulee sairastamaan tyypin 1 tai 2 diabetesta. 2045 maailman väkiluku tulee olemaan 9,5 miljardia. Näistä 6,4 miljardia tulee olemaan 20–79-vuotiaita, joista 700,2 miljoonaa eli 10,9 prosenttia tulee sairastamaan tyypin 1 tai 2 diabetesta.[10]
IDF:n arvion mukaan vuonna 2019 lukumäärällisesti eniten tyypin 1 ja 2 diabetesta oli Kiinassa (116,4 miljoonaa diabeetikkoa), sitten Intiassa (77 miljoonaa) ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloissa (31 miljoonaa). Väestöön suhteutettuna näitä sairauksia oli 2019 eniten Marshallinsaarilla (30,5 prosenttia väestöstä oli diabeetikkoja), sitten Kiribatilla (22,5 prosenttia) ja kolmanneksi eniten Sudanissa (22,1 prosenttia).[10]
Diabetes on muinaiskreikkaa. Se tarkoittaa ”päästää läpi” tai pikemminkin ”suppiloa” ja viittaa diabeteksen aiheuttamaan tihentyneeseen virtsaamistarpeeseen. Egyptissä elänyt Apollonius Memfisiläinen käytti sanaa ensi kerran kuvaamaan näitä sairauksia noin vuonna 230 eaa. Mellitus on latinaa ja merkitsee ”hunajaa”. Tämä viittaa diabeteksissa ilmenevään tavallista suurempaan glukoosipitoisuuteen virtsassa, joka saa virtsan maistumaan hunajamaisen makealta. Sanaa ”mellitus” käytti ensi kerran vuonna 1798 sanan ”diabetes” jälkiliitteenä englantilainen kirurgi John Rollo.[23]
Maailmanlaajuista diabetespäivää vietetään Frederick Bantingin syntymäpäivän, 14. marraskuuta 1891, johdosta marraskuun 14. päivinä vuosittain. Banting löysi insuliinin yhdessä Charles Bestin kanssa. Diabetespäivää vietettiin ensi kerran 1991 ja sen keksi Kansainvälinen diabetesliitto (IDF) ja Maailman terveysjärjestö diabeteksen yleistymisen takia. Yhdistyneet kansakunnat (YK) tunnusti sen viralliseksi muistopäiväksi 2006.[1] Suomessa Diabetesliitto pitää ”valtakunnallisen diabetespäivän” joka marraskuussa ja järjestää opintosuoritukseksi kelpaavia seminaaritapahtumia Helsingissä.[24]