Digitaalikello

Digitaalikello on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Siitä lähtien se on ollut tutkimuksen, keskustelun ja analyysin kohteena eri aloilla. Sen merkitys on sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä sen merkitys muun muassa akateemisen, tieteen, sosiaalisen ja kulttuurin aloilla. Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään kattavasti ja yksityiskohtaisesti eri näkökohtia, jotka liittyvät Digitaalikello:een. Se tarjoaa maailmanlaajuisen ja päivitetyn näkemyksen tästä aiheesta. Sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaan ja mahdollisia tulevaisuuden näkymiä tutkitaan.

Perusdigitaalikello ilman radiota.
Julkinen digitaalikello, jonka näyttö on mekaaninen.

Digitaalikello eli numeronäyttökello on kello, joka näyttää ajan vaihtuvina numeroina, erotukseksi analogisesta kellosta, joka näyttää ajan kehämäisellä kellotaululla ja viisareilla.[1][2]

Mekaanisia digitaalikelloja valmistettiin jo 1880-luvulla, mutta digitaalikellot alkoivat yleistyä vasta 1970-luvulla. Hamilton Watch Company julkaisi vuonna 1970 Pulsar Hamiltonin, maailman ensimmäisen kokonaan elektronisesti toimivan digitaalisen rannekellon. Se nähtiin James Bondin ranteessa elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla. Sen LED-näyttö oli hankala, koska numerot sai näkyviin vain nappia painamalla. Pari vuotta myöhemmin kehitettiin huomattavasti käytännöllisemmät nestekidenäyttöiset kvartsikellot.[2]

Lähteet

  1. ↑ digitaalikello. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. ↑ a b Aika koneita Suomen kellomuseo. Arkistoitu 13.9.2019. Viitattu 5.1.2019.

Aiheesta muualla