Tässä artikkelissa tutkimme Dina Korzun:n aihetta eri näkökulmista, tarkastelemme sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan ja sen merkitystä nykymaailmassa. Näillä linjoilla perehdymme Dina Korzun:een liittyviin olennaisimpiin näkökohtiin, analysoimme sen historiallista merkitystä ja vaikutusta uusien käsitteiden ja trendien kehitykseen. Lisäksi käsittelemme erilaisia alan asiantuntijoiden mielipiteitä sekä henkilökohtaisia kokemuksia, jotka tarjoavat täydellisemmän ja rikastuttavamman näkemyksen Dina Korzun:stä. Tämä artikkeli yhdistää ajantasaiset ja tarkat tiedot ja pyrkii tarjoamaan kattavan kuvan Dina Korzun:stä, jotta lukija ymmärtäisi tämän tärkeän aiheen syvemmällä ja täydellisellä tavalla.
Dina Korzun | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Diana Aleksandrovna Korzun |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1971 |
Ammatti | näyttelijä |
Näyttelijä | |
Palkinnot | |
Venäjän Nika-palkinto (1999) |
|
Aiheesta muualla | |
www.dinakorzun.com | |
IMDb | |
|
Diana Aleksandrovna ”Dina” Korzun (ven. Диана Александровна ”Дина” Корзун; s. 13. huhtikuuta 1971 Smolensk) on venäläinen näyttelijä. Hän aloitti uransa näyttämöllä, mutta on sittemmin esiintynyt myös elokuvissa, kuten Paweł Pawlikowskin Last Resortissa (2000).
Hänen äitinsä on Olga Dmitrievna Korzun, joka työskenteli insinöörinä ja kasvatti tyttärensä yksin. Koulussa tytär suuntautui taidelinjalle ja harrasti tanssia. Harrastuksessaan Dina Korzun tapasi tulevan aviomiehensä, Moskovan teatterijohtajan Ansar Khalilullinin. Nuoret asettuivat yhdessä Moskovaan, ja Korzun tuli Moskovan taideteatterikouluun. He saivat myös lapsen ja Dina Korzun liittyi Moskovan taideteatterin näyttelijäryhmään.[1]
Dina Korzunin pitkän elokuvan debyytti tapahtui vuonna 1998 Valeri Todorovskin draamassa Country of the Deaf, joka perustuu Renata Litvinovan romaaniin. Vuonna 2000 hän päätti siirtyä kokonaan elokuvanäyttelijäksi ja muutti Englantiin filmaamaan Paweł Pawlikowskin Last Resort -melodramaa. Elokuva ja erityisesti Dina Korzunin osuus toi kriitikoilta kittäviä arvioita. Hän sai muun muassa parhaan naisnäyttelijän palkinnon Gijónin kansainvälisillä elokuvajuhlilla Espanjassa vuonna 2000. Samaan aikaan Korzun tapasi toisen aviomiehensä, belgialaisen dokumenttiohjaajan Louis Franckin.
Vuonna 2015 hän näytteli brittiläisen BBC:n Sharp Visors -sarjan kolmannella kaudella[2].
Dina Korzun on vuonna 2006 perustanut Подари жизнь (Give Life) -säätiön tukemaan vakavasti sairaiden lasten hoitoa Venäjällä.
Year | Title | Role | Notes |
---|---|---|---|
1998 | Country of the Deaf | Yaya | |
2000 | The President And His Granddaughter | Tanya | |
2000 | Citizen of the head | Larissa Lushnikova | TV-sarja |
2000 | Last Resort | Tanya | |
2002 | The theory of binge | Svetik | |
2002 | Road | Anna | |
2003 | No matter how well | Marina | TV |
2004 | Marfa | ||
2005 | Forty Shades of Blue | Laura | |
2005 | Female Novel | Zhenya | TV-sarja |
2007 | Kuka | Lena | |
2008 | Karamazovin veljekset | Katerina Hohlakova | TV-sarja |
2008 | The subscriber is temporarily unavailable | Lana | TV:n minisarja |
2009 | Farewell | Alina | |
2009 | Mediator | Tappajan vaimo | |
2009 | Cold Souls | Nina | |
2009 | Russian cross | Maria | TV:n minisarja |
2012 | After school | Zara, Frida-äiti, taiteilija | TV-sarja |
2013 | It all started in Harbin | Matryona, Boriksen äiti ja Volodja Eybozhenko | TV-sarja |
2014 | Son | TV:n minisarja | |
2015 | Sharp Visors | TV-sarja | |
2016 | Peaky Blinders | suuriruhtinatar Isabella | Kausi 3 |