Muinaisista ajoista lähtien Director cantus on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Alkuperäistään nykypäivään Director cantus on ollut keskustelun, keskustelun ja pohdinnan aihe lukemattomissa yhteyksissä. Olipa kyseessä akateeminen, tieteellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen ala, Director cantus on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Director cantus:n eri puolia, vaikutuksia ja merkityksellisyyttä sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Syvän ja huolellisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Director cantus (lyhennetään usein dir. cant., suom. laulun johtaja) on Suomessa käytössä oleva arvonimi.
Kirkollista alkuperää oleva arvonimi on laajentunut yleisesti musiikin alalle. Suomen evankelisluterilaisen kirkon Tuomiokapituli myöntää director cantuksen arvonimen kanttorille ansiokkaasta palvelusta. Kirkkolaissa ei ole aiemmin ollut mainintaa arvonimestä, mutta tekeillä on muutos. Suomen ortodoksisessa kirkossa director cantuksen arvonimen myöntää hiippakunnan piispa.[1] Presidentti voi myöntää arvonimen myös muille kuin kirkkomuusikoille.
Arvonimenä director cantus (dir. cant.) ja director musices (dir. mus.) on käytetty 1800-luvulta saakka, jolloin alettiin palkita ansioituneimpia lukkareita ja lukkari-urkureita arvonimillä director musices (musiikinjohtaja) ja director cantus (laulunjohtaja). Ensimmäinen director musices -arvonimi myönnettiin vuonna 1847 Porvoon lukion laulunopettajalle Carl Frans Blomille. Venäjän vallan aikana näitä titteleitä jaettiin vain harvoille ansioituneimmille, mutta 1920-luvulta alkaen tuomiokapitulit ovat myöntäneet arvonimiä kanttoreille runsaasti, noin 10 ”tirehtöörin” titteliä vuodessa.[2]
Aikaisemmin director cantus ja director musices nimityksiä käytettiin oppilaitosten musiikin tai laulun opettajien nimikkeinä. Esimerkiksi Turun katedraalikoulun laulunopettaja ja silloisista laulunjohtajista tunnetuin Johannes Salmenius (1644–1683) oli director cantus. Opettajan tehtävän jälkeen hän toimi Kuopiossa kirkkoherrana. Johannes Salmeniuksesta ei tiedetä paljoakaan, mutta hänen omistuksessaan on ollut merkittävä nuottikäsikirjoitus, niin sanottu Loimaan käsikirjoitus, joka on laadittu jo 1500-luvun lopulla.[3][4]
Nykyiset suomalaiset arvonimet on jaettu 16 ryhmään. Ylimpään ryhmään kuuluvat valtioneuvos ja vuorineuvos, alimpaan director cantus ja director musices.