Tässä artikkelissa haluamme käsitellä Donna Summer-aihetta tarjotaksemme laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Pyrimme analysoimaan kaikkia Donna Summer:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan ja sen ajan kuluessa tapahtuvan kehityksen kautta tarjotaksemme lukijoillemme täydellisen ja ajantasaisen näkökulman. Tietojen, tutkimusten ja todistusten avulla pyrimme valaisemaan Donna Summer:tä ja sen vaikutuksia tavoitteenamme tarjota rikastuttavaa ja arvokasta tietoa niille, jotka ovat kiinnostuneita syventymään tähän aiheeseen. Toivomme, että tämä artikkeli toimii lähtökohtana Donna Summer:n kriittiselle ja rakentavalle pohdinnalle, herättää keskustelua ja ratkaisujen etsimistä tähän ongelmaan.
Donna Summer | |
---|---|
![]() Donna Summer esiintymässä Nobelin rauhanpalkinnon konsertissa vuonna 2009. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 31. joulukuuta 1948 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat |
Kuollut | 17. toukokuuta 2012 (63 vuotta) Naples, Florida, Yhdysvallat |
Ammatti | laulaja, laulunkirjoittaja |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1969–2012 |
Tyylilajit | pop, disco, rock, dance, R&B |
Soittimet | laulu, piano |
Yhtyeet | Giorgio Moroder, Brooklyn Dreams |
Levy-yhtiöt |
Oasis Records Casablanca (1975–1980) Geffen (1980–1988) Atlantic (1988–1991) Mercury (1994–1996) Warner-Elektra-Atlantic (1980–1991) Epic (1999–2001) Burgundy (2006–2012) |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
www.donnasummer.com | |
|
Donna Summer (oik. LaDonna Adrian Gaines, 31. joulukuuta 1948 Boston, Massachusetts − 17. toukokuuta 2012 Naples, Florida) oli yhdysvaltalainen poplaulaja, joka tunnettiin parhaiten 1970-luvulla julkaistuista diskohiteistään.
Vuonna 1974 Summer lyöttäytyi yhteen tuottajien Giorgio Moroder ja Pete Bellotte kanssa tuottaakseen ensimmäisen soololevynsä. Summerin vuonna 1977 ilmestyneessä kappaleessa ”I Feel Love” olivat ensimmäiset täysin syntetisaattoreilla luodut taustat, ja kappale olikin omiaan vaikuttamaan elektronisen musiikin kehitykseen. Samana vuonna julkaistu ”Love to Love You Babe” on myös yksi Summerin tunnetuimmista kappaleista.
Summer oli harvinaisuus 1970-luvun diskopiireissä, sillä hänen uransa alkoi ennen diskobuumin alkua ja jatkui myös sen jälkeen. Uran suurin menestys oli tupla-albumi Bad Girls vuodelta 1979, jonka myötä myös suurempi yleisö tavoitti hänet. Summerin muita hittejä olivat muun muassa Barbra Streisandin kanssa tehty duetto ”No More Tears (Enough Is Enough)”, ”Last Dance”, ”Bad Girls”, ”Hot Stuff” ja ”On the Radio”. Summer voitti urallaan kaikkiaan viisi Grammy-palkintoa.
Summerin viimeisin hitti ”This Time I Know It’s for Real” ilmestyi 1989 Stock Aitken Watermanin tuottamalla ja kirjoittamalla albumilla Another Place And Time.
Summer kuoli 63-vuotiaana 17. toukokuuta 2012 keuhkosyöpään.[1]