Dublinin taistelu
Nykymaailmassa Dublinin taistelu:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Dublinin taistelu:llä on keskeinen rooli todellisuudessamme yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin tai mihin tahansa muuhun arkielämään kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Dublinin taistelu:n eri puolia ja sen vaikutusta eri alueilla. Sen kehityksestä vuosien varrella sen merkityksellisyyteen nykypäivänä, sen suhteen muihin merkityksellisiin aiheisiin, syvennymme yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin Dublinin taistelu:n tärkeyttä nykymaailmassa. Riippumatta taustastamme tai erityisistä kiinnostuksen kohteistamme, Dublinin taistelu on aihe, joka koskee meitä kaikkia ja joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.
| Dublinin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Irlannin sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
Dublinin taistelu oli Irlannin sisällissodan aloittanut taistelu, joka käytiin 28. kesäkuuta – 5. heinäkuuta 1922. Taistelut alkoivat, kun Irlannin vapaavaltion väliaikaishallituksen joukot hyökkäsivät Dublinin oikeustalolle, jota Irlannin tasavaltalaisarmeija (IRA) piti hallussaan. Taistelut päättyivät tasavaltalaisten tappioon.
Hyökkäys oikeustalolle
14. huhtikuuta 1922 noin 200 Irlannin tasavaltalaisarmeijan militanttia miehitti Dublinin oikeustalon Rory O'Connorin johdolla. He halusivat aseellisen yhteenoton Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ja toivoivat tätä kautta Ison-Britannian ja Irlannin sopimuksen kaatuvan ja yhdistävän kahteen ryhmittymään jakautuneen IRA:n taisteluun yhteistä vihollista vastaan. Osa irlantilaisista piti hyökkäystä kuitenkin kapinana, joka irlantilaisten tulisi hoitaa brittien sijasta. Yhdistynyt kuningaskunta painosti Irlannin vapaavaltion väliaikaishallintoa puuttumaan kapinaan.
Winston Churchill lupasi väliaikaishallinnon vastaperustetun armeijan komentajalle Michael Collinsille tykistöä ja kaksi kenttätykkiä sijoitettiin Parliament Steetille ja Winetavern Streetille. 28. kesäkuuta tykit avasivat tulen.
Ensimmäisen päivän tykistötulen jälkeen britit päättivät antaa väliaikaishallinnolle lisää aseistusta. Britit tarjosivat Collinsille haupitseja ja tarjoutuivat myös pommittamaan oikeustaloa lentokoneilla. Collins pelkäsi aseiden aiheuttavan siviiliuhreja eikä ottanut vastaan kuin kaksi kenttätykkiä. 29. kesäkuuta joukot tekivät rynnäkön oikeustalolle. Lopulta oikeustaloa hallussaan pitäneet joukot antautuivat väliaikaishallinnon joukoille.
Taistelut kuitenkin jatkuivat heinäkuun viidenteen päivään saakka eri puolilla Dublinia.
