Tässä artikkelissa tutkimme Duck Laken taistelu:n vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Duck Laken taistelu on ollut kiinnostava aihe vuosia, sillä sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Duck Laken taistelu on jättänyt merkittävän jäljen nykymaailmaan taloudessa, politiikassa, kulttuurissa ja teknologiassa merkityksestään. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Duck Laken taistelu:n eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut ympäristöämme. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan Duck Laken taistelu:n eri puolia ja seurauksia nyky-yhteiskunnassa.
Duck Laken taistelu | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Saskatchewanin kapinaa | |||||||
Taiteilijan näkemys taistelusta
| |||||||
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Saskatchewanin väliaikaishallitus (Métisit) | |||||||
Komentajat | |||||||
Vahvuudet | |||||||
90 |
150–200 | ||||||
Tappiot | |||||||
12 kuollutta, |
6 kuollutta |
Duck Laken taistelu oli 26. maaliskuuta 1885 käyty taistelu Saskatchewanin provinssissa, Kanadassa. Taistelu oli ensimmäinen sarjassa taisteluita Kanadan viranomaisten ja paikallisten intiaanien välillä. Saskatchewanin kapinan katsotaan saaneen alkunsa Duck Laken taistelusta.
25. maaliskuuta joukko métis- ja First Nations -taistelijoita Louis Rielin ja Gabriel Dumontin johdolla valtasivat Hillyard Mitchellin omistaman kauppa-aseman lähellä Duck Lakea. Kanadan ratsupoliisin ylipäällikkö Leif Crozier sai tiedon mahdollisesta valtauksesta ja lähetti pienen yksikön hankkimaan tarvikkeita ennen mahdollista valtausta. Saavuttuaan kauppa-asemalle he havaitsivat tulleensa myöhässä ja perääntyivät takaisin Fort Carltonin linnoitukseen vihollisen suuren ylivoiman vuoksi. Crozier varusti suuremman joukon alueen poliiseista ja sotilaista, ja heillä oli mukanaan myös 7 paunan kaliiperinen kanuuna.[2] Métisit tiesivät sotilaiden tulosta, ja Dumont määräsi joukot järjestettäväksi noin 3,5 kilometrin päähän kauppa-asemasta.
Joukot kohtasivat seuraavana päivänä. Osapuolet kiistelivät jonkin aikaa. Duck Laken taistelu alkoi lopulta ammuskelusta, mutta nykyään ei ole tiedossa, kumpi osapuoli aloitti ammuskelun. Kanadan joukot joutuivat pian alakynteen ja hajaantuivat metsään. Dumont haavoittui taistelussa ja hän luovutti komennon veljelleen Édouardille. Métisit ryhtyivät jahtaamaan pakenevia hallituksen joukkoja, mutta Riel kutsui heidät takaisin ja totesi riittävästi verta vuodatetun, mikä todennäköisesti esti taistelun muuttumisen verilöylyksi.[3] Ratsupoliisin joukot pakenivat takaisin Fort Carltonin linnoitukseen, jonka he tosin hylkäsivät pari päivää myöhemmin ja peräytyivät lopulta Prince Albertin kaupunkiin, jossa he pysyivät Saskatchewanin kapinan loppuun saakka.