Duncan McNaughton
Nykymaailmassa Duncan McNaughton:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Duncan McNaughton on ollut löydöstään tähän päivään asti useiden tutkimusten, keskustelujen ja tieteellisten edistysaskelten kohteena, jotka ovat auttaneet laajentamaan tietämyksemme tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Duncan McNaughton:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Monitieteisen näkökulman kautta pyrimme ymmärtämään syvällisesti kaikkea, mitä Duncan McNaughton tarjoaa ja kuinka sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämämme eri osa-alueille.
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Duncan McNaughton | |||
Maa:  Kanada
| |||
| Miesten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Los Angeles 1932 | korkeushyppy | |
Duncan McNaughton (7. joulukuuta 1910 Cornwall, Ontario – 15. tammikuuta 1998 Austin, Texas) oli kanadalainen korkeushyppääjä.
McNaughton voitti kultaa vuoden 1932 kesäolympialaisissa Los Angelesissa. McNaughtonin ystävä Robert van Osdel sijoittui kilpailussa hopealle. Kultamitali varastettiin McNaughtonin autosta seuraavana vuonna ja van Osdel, joka oli ammatiltaan hammaslääkäri, teki oman mitalinsa pohjalta kopion mitalista.
McNaughton opiskeli geologiaa Etelä-Kalifornian yliopistossa ja suoritti maisterin tutkinnon Kalifornian teknisessä instituutissa. Hän työskenteli ensin Kanadan geologisessa tutkimuskeskuksessa, etsi öljyä Etelä-Amerikasta ja työskenteli toisen maailmansodan aikana Kanadan ilmavoimissa. Hän suoritti tohtorin tutkinnon Etelä-Kalifornian yliopistossa ja työskenteli siellä apulaisprofessorina.
|
1896: Ellery Clark | 1900: Irving Baxter | 1904: Samuel Jones | 1908: Harry Porter | 1912: Alma Richards | 1920: Richmond Landon | 1924: Harold Osborn | 1928: Robert King | 1932: Duncan McNaughton | 1936: Cornelius Johnson | 1948: John Winter | 1952: Walter Davis | 1956: Charles Dumas | 1960: Robert Šavlakadze | 1964: Valeri Brumel | 1968: Dick Fosbury | 1972: Jüri Tarmak | 1976: Jacek Wszoła | 1980: Gerd Wessig | 1984: Dietmar Mögenburg | 1988: Hennadi Avdjejenko | 1992: Javier Sotomayor | 1996: Charles Austin | 2000: Sergei Kljugin | 2004: Stefan Holm | 2008: Andrei Silnov | 2012: Erik Kynard | 2016: Derek Drouin | 2020: Mutaz Essa Barshim & Gianmarco Tamberi | 2024: Hamish Kerr |
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
