Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Durmitorin kansallispuisto:n aihetta ja kaikkia sen vaikutuksia. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään, mukaan lukien sen vaikutus yhteiskunnan eri osa-alueisiin, syvennymme yksityiskohtaiseen analyysiin, joka pyrkii valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta. Tutkimussarjan, haastattelujen ja asiantuntijalausuntojen avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja kattavan yleiskatsauksen, jonka avulla lukijamme ymmärtävät täysin Durmitorin kansallispuisto:n tärkeyden ja monimutkaisuuden. Tästä artikkelista tulee epäilemättä välttämätön viite kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää Durmitorin kansallispuisto:stä.
Sijainti | |
---|---|
Pinta-ala |
390 km² |
Tyyppi | |
---|---|
Perustettu |
1952 |
Durmitorin kansallispuisto sijaitsee Montenegrossa. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1952.[1] Kansallispuiston pinta-ala on 390 neliökilometriä ja korkein huippu, Bobotov kuk, kohoaa 2 522 metrin korkeuteen. Tarajoen laakso on Euroopan syvin kanjoni.[2]
Durmitorin kansallispuisto sijaitsee Dinaarisilla Alpeilla 450–2522 metrin korkeudessa lähellä Välimeren ja Tonavan välistä vedenjakajaa.[3] Durmitorin massiivin huipuista 48 yltää 2 000 metriin. Niistä korkein on 2 522 metrin korkuinen Bobotov Kuk.[4]
Kansallispuiston maisemia hallitsevat kalkkikivimuodostelmat, jotka ovat peräisin keski- ja myöhäistriaskaudelta sekä myöhäisjura- ja myöhäisliitukausilta.[3] Jää ja vesi on kaivertanut kalkkikiveen erilaisia muodostelmia.[4] Tarajoen kanjoni on Euroopan syvin. Joki virtaa 60 kilometrin ajan jopa 1 300 metriä syvässä kanjonissa.[3]
Kansallispuistossa on 18 jäätikköjärveä, joista suurin on Crno jezero, ”Mustajärvi”. Osa järvistä laskee vetensä maanalaisiin luoliin, joista suurin on 897 metriä syvä.[3]
Kansallispuiston ilmasto vaihtelee laaksojen välimerellisestä ylätasankojen viileään ilmastoon.[3]
Durmitorin kansallispuistosta on löydetty noin 700 kasvilajia. Kasvillisuus vaihtelee laaksojen ainavihannoista metsistä, välimerellisiin havumetsiin, alpiinisiin metsiin ja soihin sekä alppiniittyihin.[3]
Kansallispuiston metsien nisäkkäisiin kuuluvat karhu, saukko, villisika, villikissa ja gemssi. Birdlife Internationalin mukaan puistossa elää 130 lintulajeja. Niihin kuuluvat maakotka, käärmekotka, muuttohaukka, mehiläishaukka, kivikkopyy, metso ja teeri.[5]
Puiston vesissä elää useita lohikaloja, kuten tonavanjokilohi, purotaimen, puronieriä ja harjus.[5]
Kansallispuiston alueella elää noin 1 500 ihmistä, joista suurin osa saa elantonsa maanviljelystä ja paimentamisesta. Suurinta osaa korkeimmista niityistä paimentaa kesäisin lampaita ja karjaa. Puiston itärajalla on Žabljakin kylä, jossa on noin 2 000 asukasta.[5]
Kansallispuisto perustettiin 1952, mutta aluetta on suojeltu jo vuodesta 1907, jolloin Crno jezero -järvi suojeltiin.[6]
Kansainvälistä tunnustusta sille tuli 1976, jolloin Tarajoen laakso listattiin Unescon biosfäärialueeksi. Maailmanperintöluetteloon se otettiin 1980.[7]