Džonkki

Tänään haluamme puhua Džonkki:sta. Tämä aihe on erittäin ajankohtainen ja herättää suurta kiinnostusta eri aloilla. Džonkki on kiinnittänyt monien asiantuntijoiden ja ihmisten huomion maailmanlaajuisesti sen tärkeyden ja sen eri alojen vaikutusten vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Džonkki:tä perusteellisesti, analysoimme sen eri näkökohtia ja tarjoamme yksityiskohtaista tietoa, jotta lukijamme ymmärtävät paremmin sen merkityksen ja vaikutuksen yhteiskuntaan. Epäilemättä Džonkki on ongelma, jota emme voi sivuuttaa, ja on tärkeää lähestyä sitä eri näkökulmista, jotta ymmärrämme sen laajuuden ja teemme tietoisia päätöksiä.

Džonkki kiinalaisessa, Qing-dynastian ajan piirroksessa (1700-luku).
Nykyajan džonkki Hongkongin satamassa.

Džonkki tai dsonkki on erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa käytetty perinteinen, yleensä kaksi- tai kolmimastoinen purjealustyyppi. Laivamalli kehitettiin noin kaksituhatta vuotta sitten Han-dynastian (206 eaa.–220 jaa.) aikana. Alustyyppiä käytettiin valtameripurjehduksilla jo toisella vuosisadalla jaa. Länsimaihin tästä historiallisesta alustyypistä tietoa levittivät mm. löytöretkeilijät, kuten Marco Polo. Ohjailtavuutensa ja merikelpoisuutensa vuoksi erilaiset džonkin yhteydessä esitellyt innovaatiot vaikuttivat keskiajalla myös portugalilaisten ja hollantilaisten purjealusten kehitykseen (esim. laskukölin käyttö).

Nykyäänkin džonkkeja käytetään yhä muun muassa Etelä-Kiinan meren rantavaltioissa, kuten Kiinassa, Vietnamissa, Thaimaassa ja Indonesiassa.

Džonkkipurje on helppo nostaa, laskea, jalustaa ja hallita, mutta sen luovimiskyky on rajoitettu.

Laivamallin nimi džonkki on alun perin ilmeisesti peräisin malaijin kielestä.

Alusta, jossa on länsimainen runko mutta džonkkitakila, kutsutaan nimellä lorcha. Ne olivat siirtomaavallan aikana hyvin suosittuja rannikkoaluksia, sillä niissä yhdistyi länsimaisen rungon hyvä merikelpoisuus ja džonkkitakilan helppo käsiteltävyys.

Katso myös

Aiheesta muualla