Nykymaailmassa E-koodi:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Sen vaikutus kattaa eri alojen näkökohdat teknologiasta terveyteen, mukaan lukien politiikka ja kulttuuri. On ilmeistä, että E-koodi herättää suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa ja synnyttää keskusteluja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen E-koodi:n roolia ja vaikutusta elämän eri aloilla, analysoimalla sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen tulevaisuuden ennustetta.
E-koodi on eurooppalainen (numeron edessä E-kirjain, joka tarkoittaa Eurooppaa) merkintätapa sellaisille lisäaineille, jotka viranomaiset ovat katsoneet Euroopan unionin alueella hyväksyttäviksi elintarvikkeiden lisäaineiksi. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta valvoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. EFSAn tutkimusten perusteella lisäaineille määritetään aineen suurin hyväksyttävä päiväsaanti eli ns. ADI-arvo.[1][2] Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta tutkii ja valvoo Ruokavirasto.[3]
Joskus E-koodilla luokitellut lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi ja ne ovat päätyneet käyttökieltoon tai niiden käyttöä on rajoitettu. Kielletyksi on päätynyt esimerkiksi atsoväri E128 eli punainen 2G[4][5] ja käyttörajoituksien piiriin keltainen väriaine E110 eli paraoranssi.[6]
E-koodilla luokitelluista lisäaineisiin kuuluu myös terveydelle välttämättömien ravintoaineiden lähteitä synteettisessä muodossa, esimerkkinä C-vitamiini eli askorbiinihappo, E300, ja A-vitamiinilähde beetakaroteeni, E160a.
E-koodien eri numerovälit tarkoittavat seuraavia käyttötarkoituksen perusteella muodostettuja aineryhmiä: