Nykyään EP-levy on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. EP-levy on ollut viime vuosina lukuisten tutkimusten ja keskustelujen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja teknologiaan. Kun yleinen tietoisuus EP-levy:stä kasvaa, on tärkeää analysoida sen vaikutukset täysin ja ottaa huomioon mahdolliset pitkän aikavälin seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme EP-levy:een liittyviä eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin.
EP-levy (lyhenne sanoista Extended Play) on musiikkiäänite, joka on pidempi kuin single, mutta liian lyhyt käydäkseen albumista. EP sisältää yleensä 4–6 ääniraitaa, joiden yhteispituus on tavallisesti 15–30 minuuttia.[1]
Alun perin EP:llä tarkoitettiin RCA Victorin kehittämää vinyylilevytyyppiä, jonka oli tarkoitus kilpailla Columbian kehittämien 12-tuumaisien LP-levyjen kanssa. Nämä EP:t olivat 10-tuumaisia, sisälsivät noin seitsemän ja puoli minuuttia musiikkia levypuolta kohden ja ne soivat 45 kierroksen minuuttinopeudella. Suosittuja varhaisia EP-levyjä olivat muun muassa RCA Victorin julkaisemat Elvis Presley -äänitteet sekä Walt Disneyn elokuvista tehdyt julkaisut. Pian EP vakiintui kuitenkin tarkoittamaan mitä tahansa albumia lyhyempää, mutta singlelevyä pidempää äänitettä.[1]
Minialbumi on toinen termi, jolla viitataan EP-levyn pituiseen julkaisuun.[2]