Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti Economic Freedom Fighters:n käsitettä ja sen merkitystä eri yhteyksissä. On tärkeää ymmärtää Economic Freedom Fighters:n merkitys nykyisessä yhteiskunnassamme sekä sen vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tämän analyysin aikana tutkimme Economic Freedom Fighters:n vaikutuksia ja sovelluksia eri alueilla kulttuurista ja historiasta tieteeseen ja teknologiaan. Samoin tutkimme Economic Freedom Fighters:n vaikutusta nyky-yhteiskuntaan ja sen kehitystä ajan myötä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja ajantasainen näkemys Economic Freedom Fighters:stä, jotta voidaan syventää ymmärrystä sen merkityksestä ja panoksesta yhteiskunnalle.
Economic Freedom Fighters (EFF) on eteläafrikkalainen äärivasemmistolainen puolue. Puolueen perusti Afrikan kansalliskongressin nuorisoliiton erotettu johtaja Julius Malema kannajineen heinäkuussa 2013.
Puolue sai vuoden 2014 vaaleissa 6,35 prosenttia äänistä ja 25 paikkaa parlamentin alahuoneeseen.[1]
Maleman on sanonut ymmärtävänsä Etelä-Afrikan köyhiä ja ilmoittanut taistelevansa "imperialisteja" vastaan ja vaatinut "vasta-vallankumouksellisten voimien" eliminointia.[2] Puolue vaatii viljelymaiden ja kaivosten takavarikointia ilman korvauksia omistajille.[1] Maleman mukaan yksikään valkoinen ei ole oikeutettu maan omistukseen Etelä-Afrikassa tai Afrikan mantereella.[3] Vuonna 2018 Malema sanoi, että "en ole koskaan läimäissyt valkoista henkilöä, en ole koskaan peräänkuuluttanut heidän teurastamistaan, en ole koskaan peräänkuuluttanut heidän tappamistaan, ainakaan vielä. Tulevaisuudesta en voi mennä takuuseen".[4]
Helmikuussa 2018 puolue teki parlamentissa aloitteen maan perustuslain muuttamisesta siten, että maanomistajilta voitaisiin takavarikoida heidän maansa ilman korvauksia. Myös valtapuolue ANC oli hyväksynyt joulukuun 2017 puoluekokouksessaan kyseiset toimet ja kannatti ehdotusta.[5][6]
Parlamenttivaaleissa toukokuussa 2019 ANC sai 230 paikkaa, DA 84 paikkaa, EFF 44 paikkaa ja Inkatha 14 paikkaa. ANC ja DA menettivät kumpikin paikkoja, mutta siis ANC:n ehdoton enemmistö parlamentissa säilyi edelleen. Kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi tuli Julius Maleman johtama radikaali ja äärivasemmistolainen EFF (Economic Freedom Fighters), joka oli eniten kannatustaan vaaleissa lisännyt puolue.[7]