Edgar Meyer

Tässä artikkelissa Edgar Meyer:tä käsitellään eri näkökulmista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan tästä aiheesta. Sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa analysoidaan. Lisäksi esitetään erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia, joiden avulla lukija voi muodostaa selkeän ja objektiivisen käsityksen. Tiukan ja kriittisen lähestymistavan kautta tavoitteena on tarjota globaali visio, joka kutsuu pohdiskelemaan ja keskusteluun. Edgar Meyer on erittäin ajankohtainen aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja ymmärtämisen kokonaisuudessaan, minkä vuoksi tätä artikkelia ehdotetaan perustyökaluksi niille, jotka haluavat syventää sen ymmärrystä.

Edgar Meyer
Meyer RockyGrass Music Festivalissa vuonna 2006.
Meyer RockyGrass Music Festivalissa vuonna 2006.
Henkilötiedot
Syntynyt24. marraskuuta 1960
Muusikko
Tyylilajit klassinen musiikki, bluegrass, progressiivinen bluegrass, jazz
Soittimet kontrabasso, piano, kitara, banjo, viulu, mandoliini, dobro
Levy-yhtiöt Sony, Deutsche Grammophon, Sugar Hill
Aiheesta muualla
www.edgarmeyer.com

Edgar Meyer (s. 24. marraskuuta 1960 Tulsa, Oklahoma) on yhdysvaltalainen kontrabasisti. Hänen tyylilajejaan ovat bluegrass, newgrass, jazz ja klassinen musiikki.

Meyer syntyi Oklahoman Tulsassa, mutta muutti nelivuotiaana perheensä mukana Tennesseen Oak Ridgeen[1]. Hän oppi bassonsoiton isältään Edgar Meyer seniorilta. Lisäksi hän on opiskellut Indianan yliopistossa Stuart Sankeyn johdolla. Vuonna 1981 hän voitti Zimmermann-Mingus-bassokilpailun.

Meyer on kuuluisa virtuoottisesta soittimen hallinnastaan. Hän on esimerkiksi levyttänyt kontrabassolla Bachin soolosellosarjat. Lisäksi Meyer on säveltänyt viulukonserton, kaksi bassokonserttoa sekä yhden kaksoiskonserton kontrabassolle ja sellolle. Hänen ekleettinen tyylinsä on eräänlainen bluegrassin ja klassisen musiikin synteesi: hänen levyillään soittaakin omien alojensa huippuja, esimerkkinä Joshua Bell, Yo-Yo Ma, Béla Fleck, Sam Bush, James Taylor, Jerry Douglas, Mike Marshall sekä Mark O'Connor.

Edgar Meyer soittaa pääsääntöisesti italialaisella Gabrielli-bassolla vuodelta 1769.

Levytyksiä

Sony Classical

2004

  • Music For Two

2002

  • Meyer Bottesini Concertos with Joshua Bell & Yo-Yo Ma
  • Silk Road Journeys: When Strangers Meet

2001

  • The American Seasons
  • Perpetual Motion (2 Grammy-palkintoa)
  • Classic Yo-Yo
  • Classical Hits
  • Heartland: An Appalachian Anthology

2000

  • Bach: Soolosellosarjat (esitettynä kontrabassolla)
  • Appalachian Journey Live in Concert (VHS ja DVD)
  • Appalachian Journey (Grammy-palkittu)
  • Barber, Meyer: Viulukonsertot

1999

  • Listen to the Storyteller
  • Short Trip Home (Grammy -ehdokkuus)
  • At the Octoroon Balls

1997

  • Uncommon Ritual

1996

  • Appalachia Waltz
  • Schubert: Forelli-kvintetto; Arpeggione -sonaatti

Deutsche Grammophon

  • Emerson String Quartet (Meyerin ja Ned Roremin teoksia)

MCA Master Series

  • Unfolding (1986)
  • Dreams of Flight
  • Love of a Lifetime
  • Work In Progress
  • With Strength in Numbers (Sam Bush, Bela Fleck, Mark O’Connor, Jerry Douglas, Edgar Meyer) The Telluride Sessions

Sugar Hill Records

  • Skip, Hop, and Wobble (Russ Barenberg, Jerry Douglas, Edgar Meyer)

Lähteet

  1. ↑ The Strad -aikakauslehti, maaliskuu 1998, sivu 243, ISSN 0039-2049

Aiheesta muualla