Edusmiehyys on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Tämä aihe, joka tunnetaan merkityksestään yhteiskunnan eri osa-alueilla, on herättänyt asiantuntijoiden ja sen vaikutusten ymmärtämisestä kiinnostuneiden ihmisten huomion. Kun perehdyt Edusmiehyys:een, esiin tulee uusia näkökulmia ja kysymyksiä, jotka kutsuvat sinut tutkimaan sen monia puolia. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen Edusmiehyys:stä ja käsittelee kaikkea sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Yksityiskohtaisen analyysin ja rikastuttavien pohdiskelujen avulla sen on tarkoitus tarjota lukijalle laajempi ja rikastuttavampi katsaus Edusmiehyys:een.
Edusmiehyys tarkoittaa Suomessa erityisesti aiemmin vallinnutta aviomiehen laissa säädettyä oikeutta ja velvollisuutta edustaa oikeustoimissa vaimoaan.[1] Aviomies hallitsi vaimon omaisuutta, edusti häntä tuomioistuimissa ja viranomaisten luona sekä toimi vaimon puolesta kolmanteen henkilöön nähden.[2] Laajemmin ymmärrettynä edusmies saattoi toimia esimerkiksi holhouksen alaisen, lapsen, osakkeenomistajan tai jonkin ryhmän edustajana.
Edusmiehyys periytyi keskiajan yhteiskuntajärjestyksestä, jossa mies oli yleensä kaikissa oikeustoimissa vaimonsa ja lastensa edusmies.[3] Suomessa naimisissa olevan naisen itsenäisyyden puuttuminen oikeudellisissa asioissa jatkui vuoden 1930 alkuun saakka, jolloin aviomiehen edusmiehyys päättyi nykyisen avioliittolain tullessa voimaan. Naimattoman naisen oikeudellinen täysivaltaisuus alkoi 1864, jolloin naittajanvalta poistettiin. Vuonna 1889 annettiin laki aviopuolisoiden omaisuus- ja velkasuhteista, ja 1906 naiset saivat äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden.[4]