Nykymaailmassa Egyptin kirjallisuus on aihe, joka herättää paljon kiinnostusta ja keskustelua. Teknologian kehittymisen ja elämäntapojen muutosten myötä Egyptin kirjallisuus:stä on tullut koko yhteiskuntaan vaikuttava aihe. Egyptin kirjallisuus:tä on analysoitu eri näkökulmista ja tutkimuksista ja tähän ongelmaan on ehdotettu erilaisia ratkaisuja. Tässä artikkelissa perehdymme Egyptin kirjallisuus:een liittyviin tärkeimpiin näkökohtiin, tutkimme sen syitä, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi tarkastelemme Egyptin kirjallisuus:n merkitystä eri yhteyksissä henkilökohtaisesta tasosta globaaliin vaikutukseen.
Egyptin kirjallisuuden juuret juontavat muinaiseen Eyptiin ja siihen kuuluu joitakin vanhimmista tunnetuista teoksista. Egyptiläiset olivat ensimmäisiä, jotka ryhtyivät kehittämään kirjallisuutta kirjojen muodossa.
Muinaisessa Egyptissä kirjallisuutta laadittiin muun muassa papyrukselle, seiniin, hautoihin, pyramideihin ja obeliskeihin. Ehkä parhaiten tunnettu muinaisen Egyptin teos on Sinuhen tarina. Muita kuuluisia teoksia ovat Westcarin ja Ebersin papyrukset sekä Kuolleiden kirja. Pääosa kirjallisuudesta oli lukijan opastamiseksi laadittua tietokirjallisuutta, mutta kirjailijat laativat myös puhtaasti viihteellistä kirjallisuutta muun muassa myyteistä, tarinoista ja elämäkerroista. Omaelämäkertaa on kutsuttu Egyptin kirjallisuuden vanhimmaksi muodoksi.
Niilillä oli huomattava vaikutus muinaisiin egyptiläisiin. Aleksandrian kirjaston kokoelmin tutustumaan saapui runsaasti merkittäviä henkilöitä eri puolilta antiikin maailmaa.
Aleksandriasta kehittyi varhaisen kristinusko merkittävä keskus. Koptinkieliset teokset olivat merkittävä lisä ajan kristillisen kirjallisuuden joukkoon ja Nag Hammadin kirjasto auttoi säilyttämään teoksia, jotka muuten olisivat tuhoutuneet.
800-vuosisadalle mennessä islaminuskoiset arabit olivat valloittaneet Egyptin. Kirjallisuus ja kirjastot kukoistivat keskiaikaisessa Egyptissä. Kankaasta valmistettu paperi korvasi papyruksen ja kirjoitusjärjestelmäksi vakiintui kalligrafia. Teokset käsittelivät lähes yksinomaan islamia. Ensimmäinen Egyptissä kirjoitettu romaani oli Ibn al-Nasidin Theologus Autodidactus, joka on myös ensimmäinen tieteisromaani ja teologinen romaani.
Useat Tuhat ja yksi yötä -satukokoelman kertomuksista voidaan jäljittää keskiaikaisen Egyptin tarinankerrontatraditioon. Kertomukset ovat todennäköisesti kiertäneet suullisesti tai yksittäisinä tarinoina kirjallisessa muodossa ennen kuin ne koottiin yhdeksi kokoelmaksi ja ne muodostavat yhden kokoelman kolmesta kerrostumasta.
1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa arabimaailma koki renessanssimaisen heräämisen, joka kosketti lähes kaikkia elämänalueita, kirjallisuus mukaan lukien. Yksi merkittävimmistä henkilöistä oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä egyptiläisenä voittanut Naguib Mahfouz. Vuonna 1914 Muhammad Husayn Haykal kirjoitti modernin Egyptin ensimmäisenä romaanina pidetyn Zaynabin.