Ekoanarkismi
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Ekoanarkismi, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena eri alueilla ja yhteyksissä aikojen saatossa. Ekoanarkismi on ollut useiden asiantuntijoiden tutkimuksen kohteena ja se on herättänyt laajan yleisön kiinnostuksen. Tämän kirjoituksen aikana analysoidaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Ekoanarkismi:een, tavoitteena tarjota kattava ja kattava näkemys tästä aiheesta. Samoin tutkitaan Ekoanarkismi:n vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla sekä sen merkitystä nykyään.
Ekoanarkismi eli ekologinen anarkismi (myös viheranarkismi) on anarkismin muoto, jossa sen yhteiskuntafilosofisiin käsitteisiin yhdistetään ekologiaa ja se laajennetaan koskemaan myös luontoa sekä eläimiä. Ekonarkismissa painotetaan ympäristöongelmia ja ympäristötietoisuutta, tarkoituksena on luoda uusi ekologisesti kestävällä pohjalla oleva yhteiskunta. Ekologisen anarkismin käytännön toiminta perustuu usein suoraan toimintaan.
Historia
Varhaisimpina ekoanarkistisina ajattelijoina pidetään yhdysvaltalaista Henry Thoreauta, joka 1800-luvun puolivälissä kehitti kansalaistottelemattomuuden käsitteen, sekä saman vuosisadan lopussa vaikuttanutta ranskalaista Élisée Reclusta. Myös kirjailija Leo Tolstoin ajatuksiin perustuvalla tolstoilaisuudella on ollut vaikutusta ekologiseen anarkismiin. 1800–1900-lukujen vaihteessa liike keräsi kannatusta erityisesti Ranskassa ja Espanjassa. Merkittävimpiä 1900-luvun filosofeja olivat muun muassa amerikkalainen libertaristi Murray Bookchin sekä ranskalainen kristillinen anarkisti Jacques Ellul. Tunnetuimpia viime vuosikymmenten toimijoita ovat olleet Eläinten vapautusrintama ja Maan vapautusrintama.
Anarkoprimitivismi
Ekoanarkismista on kehittynyt vielä radikaalimpi suuntaus anarkoprimitivismi, jossa mukaan kaikki tieteen ja teknologian saavutukset pitäisi hylätä ja palata mahdollisimman luonnonmukaiseen elämäntapaan.[1]
Lähteet
- ↑ Green Anarchy Anarchism.net. Viitattu 24.4.2014.