Tämä artikkeli käsittelee Eläinrasva:n aihetta eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota globaali ja täydellinen näkemys tästä asiaankuuluvasta ongelmasta. Erilaisia Eläinrasva:een liittyviä näkökohtia analysoidaan ja tarkastellaan sen vaikutuksia sosiaalisella, taloudellisella, poliittisella ja kulttuurisella tasolla. Lisäksi tarkastellaan alan viimeisintä tutkimusta ja edistysaskeleita sekä alan asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden mielipiteitä. Eläinrasva on erittäin kiinnostava ja ajankohtainen aihe, joka ansaitsee yksityiskohtaisen ja perusteellisen tutkimuksen, minkä vuoksi tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkemyksen sen merkityksen ja laajuuden ymmärtämiseksi.
Eläinrasva tarkoittaa kaikkea eläinperäistä rasvaa.
Maitotuotteiden sisältämää rasvaa kutsutaan maitorasvaksi ja voista erotettua puhdasta maitorasvaa kirkastetuksi voiksi eli gheeksi.
Sian ihonalaista rasvaa kutsutaan silavaksi. Sian sisäelinten sekä härän tai lampaan munuaisen ympäriltä kerättyä rasvaa kutsutaan ihraksi.
Puhdistettua eli keittämällä muusta rasvakudoksen osista erotettua silavaa ja ihraa kutsutaan laardiksi ja puhdistettua nautaeläinten rasvaa taliksi[1].
Puhdistettua kalanrasvaa kutsutaan kalaöljyksi.
Valaan rasvakudosta kutsutaan traaniksi. Traanista voidaan keittää valasöljyä.[2]
Eläinrasvan rasvahappokoostumus vaihtelee lajeittain. Lampaan rasvassa on suurin piirtein yhtä paljon tyydyttyneitä ja tyydyttymättömiä rasvahappoja[3]. Naudan rasva[4] ja maitorasvat[5] ovat suurimmaksi osaksi tyydyttyneitä rasvahappoja, kun taas sian[6] ja broilerin rasvasta[7] suurin osa on tyydyttymättömiä rasvahappoja.
Kalanrasvassa ja valtameressä elävien nisäkkäiden, kuten valaiden, rasvassa on runsaasti terveydelle edullisia eläinperäisiä omega 3 -rasvahappoja[2]
Eläinrasva sisältää myös rasvaliukoisia vitamiineja[8].
Laardi säilyy jääkaapissa 3-5 kuukautta. Silava säilyy kolme päivää jääkaapissa ja puoli vuotta pakastimessa.
Eläinrasvaa on käytetty kautta historian paistamiseen, leipomiseen ja leivän päälle sekä kynttilöihin. Eläinrasvat soveltuvat kasvisrasvoja paremmin uppopaistamiseen. Niitä voidaan käyttää myös ketjuöljyjen ja saippuan valmistukseen.[9]
Myös muiden eläinten kuten siipikarjan rasvaa, on otettu talteen, ja sitä on käytetty ruoan valmistukseen tai muuten hyödyksi (kynttilöihin, nahan rasvaukseen ynnä muuhun). Linnuista hanhi on erityisen rasvapitoinen.
Kananrasva (schmalz) on tärkeä raaka-aine juutalaisessa keittiössä, joka ei salli maitorasvan ja lihan sekoittamista yhteen.
Ihmiskunta on pitänyt eläinrasvaa rasvaa perinteisesti terveyden lähteenä[10].
Eläinrasvan on joskus epäilty lisäävän sydäntaudin riskiä. Vuonna 2014 julkaistun laajan metatutkimuksen tuloksena oli kuitenkin, ettei eniten tyydyttynyttä eläinrasvaa nauttivalla kolmanneksella ole sen suurempaa riskiä sairastua sydäntauteihin kuin sitä vähiten nauttivalla kolmanneksella. Tutkimukseen osallistui yhteensä 600 000 ihmistä.[11]