Elektroninen häirintä

Tällä kertaa astumme Elektroninen häirintä:n jännittävään maailmaan. Tämä aihe on kiehtonut lukemattomien ihmisten huomion aikojen saatossa, sen merkitys ja relevanssi ovat kiistattomia. Elektroninen häirintä on aihe, joka kattaa monenlaisia ​​näkökohtia ja jota voidaan lähestyä eri näkökulmista. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Elektroninen häirintä:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Olemme varmoja, että tämä yksityiskohtainen analyysi kiinnostaa suuresti lukijoitamme, sillä Elektroninen häirintä on aihe, joka on jättänyt jälkensä historiaan ja herättää edelleen vilkasta kiinnostusta tänään.

Elektroninen häirintä on osa elektronista vaikuttamista ja siis osa elektronista sodankäyntiä. Elektronisella häirinnällä estetään tai vaikeutetaan vastustajan sähkömagneettisen spektrin käyttöä omalla elektronisella lähetyksellä, häirintälähettimellä. Kun häirintä päättyy, kohdelaitteen toiminta palautuu normaaliksi, toisin kuin elektronisessa tuhoamisessa.

Elektroninen häirintä kohdistuu vastaanottimeen. Tästä syystä tutkien ja radioiden häirinnässä on merkittävä ero: tutkassa vastaanotin on (useimmiten) lähettimen yhteydessä. Radion lähettäessä ei aina varmasti tiedetä, missä häirittävä lähetin oikeasti on.

Elektronisen häirinnän lajeja ovat:

  • taustahäirintä: suuritehoinen häirintä korkealta ja kaukaa, 100 - 400 km
  • saattohäirintä: osaston mukana kulkeva (lentävä) erityinen häirintäkone
  • omasuojahäirintä: lavetin (laiva, lentokone, helikopteri, ajoneuvo, lennokki) suojaksi siihen integroitu häirintälaite
  • lähihäirintä: häirintä, joka tapahtuu selvästi hyöty-yhteyttä lähempää, jolloin häirintää riittää hyvinkin pieni teho esimerkiksi lennokista.