Tässä artikkelissa analysoimme Elektroporaatio:n vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja tutkimme sen vaikutuksia eri alueilla. Elektroporaatio on ollut viime vuosina tutkimuksen ja keskustelun kohteena, ja sen vaikutus näkyy muun muassa tekniikan, politiikan, kulttuurin ja talouden aloilla. Tämän analyysin avulla pyrimme ymmärtämään, missä määrin Elektroporaatio on muuttanut tapaamme ajatella, olla vuorovaikutuksessa ja elää nykymaailmassa. Samoin tarkastellaan Elektroporaatio:n tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia ottaen huomioon erilaiset näkemykset ja mielipiteet asiasta.
Elektroporaatio on mikrobiologian menetelmä, jossa solujen läpi johdetaan lyhyt korkeajännitteinen sähkövirta solukalvon läpäisevyyden lisäämiseksi. Jännite vaurioittaa solukalvoa luoden siihen pieniä reikiä, joiden kautta tavallisesti solukalvoa läpäisemättömät molekyylit, kuten vieraat DNA-molekyylit voivat siirtyä solun ulkopuolelta solun sisään. Jännitteen aiheuttamat vauriot solukalvolla palautuvat yleensä muutamassa minuutissa, jonka jälkeen solu voi jakautua normaalisti ja aloittaa esimerkiksi siirtyneen DNA-molekyylin transkriptoimisen.
Elektroporaatiota käytetään paljon geeninsiirrossa luomaan kompetenssi, eli solun kyky ottaa vierasta DNA:ta sisäänsä. Menetelmä soveltuu lähes kaikentyyppisiille soluille, myös monille paksusoluseinäisille soluille, joihin DNA:n siirtäminen muilla metodeilla on tehotonta. Elektroporaation etuja ovat myös menetelmän nopeus ja korkea onnistumistehokkuus.
Elektroporoitavat solut ja siirrettävät molekyylit siirretään elektroporaatiota varten elektrodeilla varustettuun elektroporaatiokyvettiin vähäionisessa puskurissa, jonka läpi sähkövirta ajetaan erityisellä elektroporaatiolaitteistolla. Elektroporoidut solut siirretään välittömästi jännitteen antamisen jälkeen kasvatusliuokseen ja kullekin solulle ominaiseen optimilämpötilaan palautumaan aiheutuneista vaurioista.
Käytettävä jännite on optimoitava kulloinkin käytettäville soluille sopivaksi. Liian korkea jännite tappaa solut ja liian matala jännite ei riitä luomaan reikiä solukalvoon. Käytettävien solujen ja siirretävien molekyylien on myös oltava erittäin puhtaita, sillä liian suuri ionikonsentraatio saattaa johtaa valokaareen, joka tuhoaa näytteen.