Elliott Erwitt

Nykymaailmassa Elliott Erwitt kiinnostaa edelleen monia ihmisiä. Teknologian ja globalisaation myötä Elliott Erwitt:stä on tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Olipa Elliott Erwitt henkilö, historiallinen tapahtuma tai nykyinen ilmiö, hänen vaikutustaan ​​elämäämme ei voida aliarvioida. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Elliott Erwitt:n eri puolia ja analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutusta eri alueilla. Alkuperäistään nykyiseen tilaan Elliott Erwitt on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, ja sen ulottuvuuden ymmärtäminen on tärkeää ymmärtääksemme paremmin ympäröivää maailmaa.

Elliott Erwitt
Elliott Erwitt vuonna 2012.
Elliott Erwitt vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt26. heinäkuuta 1928
Pariisi, Ranska
Kuollut29. marraskuuta 2023 (95 vuotta)
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti valokuvaaja
Aiheesta muualla
Kotisivu

Elliott Erwitt (26. heinäkuuta 1928 Pariisi, Ranska – 29. marraskuuta 2023[1]) oli yhdysvaltalainen valokuvaaja. Hän tuli 1950-luvulla Magnum Photos -kuvatoimiston jäseneksi ja toimi myöhemmin sen johtajana. Usein huumoria käyttävänä amerikkalaisen kaupunkielämän kuvaajana tunnettu Erwitt jatkoi uraansa myöhäiseen ikään saakka.[2]

Nuoruus

Erwitt syntyi Ranskassa venäläiseen siirtolaisperheeseen, joka muutti Italiaan hänen ollessaan kymmenvuotias. Vuonna 1939 he muuttivat Yhdysvaltoihin, ensin New Yorkiin ja kahta vuotta myöhemmin Los Angelesiin. Hän opiskeli valokuvausta ja elokuvantekoa.

Ura

1950-luvulla Erwitt palveli Yhdysvaltain armeijassa valokuvaajan apulaisena Saksassa ja Ranskassa. Armeijan jälkeen hän tutustui kuuluisiin valokuvaajiin Edward Steicheniin, Robert Capaan ja Roy Strykeriin, jotka kiinnostuivat hänen kuvistaan ja toimivat myöhemmin merkittävinä opastajina.[3] Vuonna 1953 Robert Capa kutsui Erwittin Magnum Photos -kuvatoimiston jäseneksi, jonka johtaja hänestä tuli kolmen virkakauden ajaksi vuonna 1968.[4]

Teoksia

  • 1972 Photographs and Anti-Photographs, New York Graphic Society, USA
  • 1974 Son of Bitch, Viking, USA
  • 1988 Personal Exposures, W.W. Norton & Company, USA
  • 1992 To the Dogs, DAP/Scalo, Zurich
  • 1991 On the Beach, W.W. Norton & Company, USA
  • 1994 Between the Sexes, W.W. Norton & Company, USA
  • 1999 Museum Watching, Phaidon Press Ltd., USA
  • 1999 DogsDogs, Phaidon Press Ltd., USA
  • 2002 Snaps, Phaidon Press Ltd., USA
  • 2003 Elliott Erwitt’s Handbook, The Quantuck Lane Press/W.W. Norton & Company, USA
  • 2005 Woof, Chronicle Books LLC, USA
  • 2006 Personal Best, teNeues, Germany
  • 2008 Elliott Erwitt's New York, teNeues, Germany
  • 2008 Elliott Erwitt's Dogs, teNeues, Germany

Lähteet

  1. ↑ Morre Elliott Erwitt, fotógrafo da Magnum, aos 95 anos O Globo. 30.11.2023. Viitattu 1.12.2023. (portugaliksi)
  2. ↑ Blaustein, Jonathan: Why Elliott Erwitt Needs to Work, The New York Times 15.3.2017. Viitattu 20.3.2017.
  3. ↑ http://www.elliotterwitt.com/
  4. ↑ Magnum Photos

Aiheesta muualla