Elohopeamyrkytys

Tänään puhumme Elohopeamyrkytys:stä, aiheesta, joka on noussut erittäin tärkeäksi viime aikoina. Elohopeamyrkytys on ongelma, joka koskee kaikkia, sillä se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin terveydestä talouteen. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti, mitä Elohopeamyrkytys on ja miksi se on tärkeä nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme hyödyllistä tietoa aiheen ymmärtämiseksi paremmin. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia Elohopeamyrkytys:stä täydellisen ja tasapainoisen kuvan saamiseksi. Lue lisää saadaksesi lisätietoja Elohopeamyrkytys:stä ja sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa!

Elohopeaa näyteastiassa.

Elohopeamyrkytys on elohopean tai sen yhdisteiden aiheuttama myrkytys. Epäorgaanisen elohopean aiheuttaman myrkytyksen oireita ovat metallin maku suussa, voimakkaat oksennukset ja vatsakivut sekä pitkäaikaisissa myrkytyksissä ientulehdus ja verinen ripuli.

Orgaaniset elohopeayhdisteet ja etenkin niistä luonnossa muodostuva metyylielohopea kasautuvat elimistöön ja voivat aiheuttaa aivosolujen tuhoutumista, vapinaa, halvauksia, silmien näkökentän supistumista, kuuroutta ja sikiövaurioita. Tuhoisimmat metyylielohopean aiheuttamat myrkytykset ovat olleet Japanissa (ns. Minamata-sairaus 1960-luvulla). Suomessa myyntiin tarkoitetun tuoreen kalan elohopeapitoisuus ei saa olla yli 1 mg / kg. Myös dimetyylielohopea on hengenvaarallista, koska se läpäisee useimmat suojakäsineet ja ihon hetkessä ja aiheuttaa tappavan myrkytyksen.

Metallinen elohopea eli nesteenä alkuainemuodossa oleva elohopea on ihmiselle melko vaaratonta, sillä se kulkeutuu ruuansulatuskanavan läpi miltei sellaisenaan[1]. Rikkoutuneen elohopealämpömittarin osien joutuessa nieluun vaaran aiheuttavat lasinsirpaleet, ei elohopea. Kuitenkin metallinenkin elohopea on vaarallista, jos sitä pääsee suoraan verenkiertoon[2]. Intialaisessa Rasa shastra -sairaanhoidossa (tarkoittaa "elohopeatiedettä") käytetään metallista elohopeaa yhdistettynä yrtteihin (lyijyn ja arsenikin ohella)[3].

Lähteet

  1. ↑ Tuomas Kangasniemi: Maailman vaarallisin aine? Pisara suojakäsineen päälle riittää tappamaan Tekniikka&Talous. 2.12.2008. Arkistoitu 4.12.2008. Viitattu 14.7.2009.
  2. ↑ Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 122. (3. painos) Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2 (englanniksi)
  3. ↑ Lead, Mercury, and Arsenic in US- and Indian-Manufactured Ayurvedic Medicines