Nykymaailmassa Elokuvakäsikirjoitus:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisella että henkilökohtaisella alalla Elokuvakäsikirjoitus on osoittautunut määrääväksi tekijäksi yhteiskunnan jatkuvassa kehityksessä. Kautta historian Elokuvakäsikirjoitus on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena, ja se on luonut useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat rikastaneet tämän ilmiön ymmärtämistä ja arvostusta. Tässä artikkelissa tutkimme Elokuvakäsikirjoitus:n eri puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen, joka kutsuu pohtimaan ja vuoropuheluun.
Elokuvakäsikirjoitus on käsikirjoittajan kirjoittama suunnitelma siitä, millainen elokuvan tulee olla. Vallitsee monenlaisia käsityksiä siitä, onko käsikirjoitus itsenäinen teos, kuten esimerkiksi näytelmä. Usein käsikirjoitus ei ole pysyvä, vaan sitä voidaan muokata sitä mukaa, kun koetaan tarpeelliseksi. Valmiita käsikirjoituksia filmataan joskus useampaan kertaan, tällöin uuden valmistuvan elokuvan terminä on remake. Elokuvakäsikirjoituksella voi siis olla myös samanlainen teosluonne kuin näytelmätekstillä. Käsikirjoituksia on myös useita erilaisia, muun muassa kuvakäsikirjoitus.
Käsikirjoituksen rakenne vaihtelee suuresti tarkoituksen ja tekijän mukaan. Se voi olla suorasanainen kertomus tai sovitun formaatin mukaan tarkasti muodostettu ohje. Erilaisten käsitteiden ilmaisemiseksi on vakiintunut tiettyjä termejä, joista osa on käytössä monissa eri kielissä, mutta osa puolestaan on kielikohtaisia.
Käsikirjoitus sisältää tavallisesti kullekin kohtaukselle määriteltynä seuraavat asiat.
Käsikirjoituksen lyhentämiseksi asiat mainitaan tavallisesti vain kerran.
Televisiossa monikameratuotannossa käytettävän käsikirjoituksen muoto on aina kaksipalstainen, koska vasemmalle palstalle pitää jäädä runsaasti tilaa kuvamerkinnöille. Yleensä palstoitus tehdään seuraavasti:
Käsikirjoituksen tarina eli se, mitä elokuvassa tulee tapahtumaan, voi pohjautua käsikirjoittajan omaan ideaan tai olla tulkinta jonkun muun tarinasta. Elokuvia on tehty perinteisesti kirjojen pohjalta tai jonkun henkilön tai historiallisen tapahtuman pohjalta. Uudempia elokuvan pohjia ovat videopelit ja sarjakuvat. Elokuva voi kuitenkin olla myös täysin itsenäinen teos.