Tällä hetkellä Eläinten täyttäminen on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe yhteiskunnan eri alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtainen, ammatillinen, akateeminen tai sosiaalinen taso, Eläinten täyttäminen on herättänyt huomiota ja herättänyt paljon keskustelua. Eläinten täyttäminen:n merkityksen kasvaessa jokapäiväisessä elämässämme on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset, haasteet ja mahdollisuudet. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Eläinten täyttäminen:tä ja analysoimme sen vaikutusta elämämme eri osa-alueisiin. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Eläinten täyttäminen:stä on tullut aihe, jota ei voida sivuuttaa. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi kaikki, mitä on tiedettävä Eläinten täyttäminen:stä.
Eläinten täyttäminen eli taksidermia on taiteenlaji, joka käyttää materiaalina kuollutta eläintä, pyrkii säilyttämään eläimen ulkomuodon ja tekemään eläimestä esineen. Eläimen sisäelimet ja valtaosa luustosta poistetaan. Nahka jätetään, ja sen sisälle laitetaan muita aineita tukemaan ja antamaan muotoa. Täytettyjen eläinten on asennollaan tarkoitus muistuttaa eläviä eläimiä, ja usein eläintentäyttäjän taidon mittana on se, miten elävännäköisiä hän onnistuu eläimistä tekemään. Täytetylle eläimelle tehdään useimmiten alusta tai kiinnike. Silmät poistetaan ja korvataan lasisilmillä.
Eläimiä on täytetty tuhansia vuosia osana hautajais-, uhraus- ja palvontamenoja. Ranskalainen ornitologi Jean-Baptiste Bécœur kehitti 1700-luvulla niin kutsutun Bécoeurin reseptin, arsenikkipohjaisen säilöntäaineen, jolla saatiin estettyä lihaa syövien bakteerien toiminta. Toinen ranskalainen ornitologi, Louis Dufresne, kehitti eläinten täytön tapoja edelleen ja vuonna 1802 hän saattoi avata Ranskan luonnontieteellisessä museossa maailman suurimman harvinaisten lintujen kokoelman.[1]
Rauhoitetun eläimen luonnosta ottaminen, hallussapito, täyttäminen ja myyminen vaatii Suomessa ELY-keskuksen luvan.[2][3]