English Electric Lightning

Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti English Electric Lightning:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. English Electric Lightning on konsepti, joka on herättänyt suurta kiistaa ja keskustelua eri aloilla akateemisesta kentästä politiikan ja yhteiskunnan kentälle yleensä. Vuosien varrella English Electric Lightning:llä on ollut keskeinen rooli tavassa, jolla havaitsemme ja ymmärrämme ympäröivää maailmaa. Sen vaikutukset ovat olleet syvällisiä ja synnyttäneet monenlaisia ​​erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia. Tämä artikkeli pyrkii kattavan analyysin avulla valaisemaan English Electric Lightning:n monimutkaisuutta ja merkityksellisyyttä, tarkastelemalla sen historiallisia juuria, sen nykyisiä vaikutuksia ja sen ennustetta tulevaisuuteen.

Lightning Farnboroughissa 1964
Lightning laskeutuu

English Electric Lightning (myöhemmin BAC Lightning, suomeksi: Salama) oli brittiläinen kylmän sodan aikainen yliäänisuihkuhävittäjä. Se on ainoa täysin brittivalmisteinen yli 2 machia saavuttanut (huippunopeus 2.27 Machia) hävittäjä. Lisäksi tämä hävittäjäkone kykeni hyvin suureen, yli 18 km lakikorkeuteen.[1]

Lightning oli tulosta English Electric P.1A -koekoneesta, joka lensi elokuussa 1954. Konetta muunnettiin siten, että siitä tuli käyttökelpoinen jokasään hävittäjä. Kolmesta P.1B-prototyypistä ensimmäinen lensi huhtikuussa 1957. Marraskuussa 1958 se sai nimen Lightning ja ylitti 2,0 machia. Koska kone oli täysin uudenlainen, sitä rakennettiin aluksi 20 esituotantokonetta. Tästä huolimatta alkuvaiheiden ongelmat olivat suuria ja oppimiskäyrä jyrkkä.

Ensimmäinen Lightning F.1 lensi lokakuussa 1959 ja toimitukset alkoivat seuraavana kesänä. Kone oli varustettu tehokkaalla tutkalla ja kahdella infrapunahakuisella Firestreak-ohjuksella. Mallissa F.1A oli UHF-radio ja lentotankkausmahdollisuus. Parannettu F.2 esiteltiin 1961 ja uusin Rolls-Royce Avon 301R -moottorein ja Red Top -ohjuksin varustettu F.3 1964. F.3A, josta tuli myöhemmin F.6, lähes kaksinkertaisti koneen polttoainemäärän ja toimintasäteen. Ohjuksien ohella, oli koneessa kaksi kiinteästi asennettua ja eteenpäin ampuvaa 30 mm ADEN -tykkiä.[1]

Royal Air Force käytti konetta vuoteen 1988. Muihin käyttäjiin kuuluivat kuninkaallinen Saudien ilmavoimat ja Kuwaitin ilmavoimat.

Lightning oli erittäin suorituskykyinen kone, ja mm. nousunopeudessa teki lukuisia ennätyksiä sekä voitti huomattavasti seuraajansa Panavia Tornadon, joka oli paljon raskaampi. Lightningin polttoainesäiliöt olivat hyvin pienet ja siten toimintasäde lyhyt, eikä koneessa ollut tilaa kehittyneelle elektroniikalle.

Lauri Pekurille tarjoutui mahdollisuus lentää koneella Farnborough'n ilmailunäyttelyn yhteydessä syyskuussa 1966. Hän piti konetta erinomaisena lentää aliääninopeudella, mutta yliääninopeudessa kiihtyvyys oli heikko. Nousuaika 16 000 metrin lakikorkeuteen oli hyvä. Lyhyen toimintamatkan vuoksi Pekuri piti konetta kohdetorjuntahävittäjänä. Liikehdinnässä kone menetti nopeutensa nopeasti. Yleisesti kone oli suoritusarvoiltaan Pekurin mielestä huonompi kuin MiG-21, mutta asetekniikaltaan parempi.[2]

Lähteet

  • Pekuri, Lauri: Hävittäjälentäjä. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-31907-4
  • Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa. Ilmatorjuntasäätiö/Gummerus, 2003. ISBN 951-95594-4-2 (s. 123)

Viitteet

  1. ↑ a b Lappi, A., 2003: s. 123
  2. ↑ Pekuri 2006 s. 349–351

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta English Electric Lightning.