Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Ensimmäinen buurisota, ongelma, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Sen alkuperästä sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa, syvennymme sen eri puoliin ymmärtääksemme sen merkityksen ja vaikutuksen eri alueilla. Ensimmäinen buurisota on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta sen merkityksen vuoksi arkielämässä, ja tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Valmistaudu astumaan Ensimmäinen buurisota:n jännittävään maailmaan ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on tarjota!
Ensimmäinen buurisota | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
Osapuolet | |||||||
Ensimmäinen buurisota tai Transvaalin sota oli ensimmäinen yhteenotto brittien ja Transvaalin buurien välillä. Yhteenoton syntyä joudutti Sir Theophilus Shepstone, joka liitti Transvaalin (Etelä-Afrikan tasavalta) brittien omistukseen 1877. Britit lujittivat valtaansa englantilaisten ja zulujen sodan jälkeen suurimmassa osassa Etelä-Afrikan siirtomaa-alueita vuonna 1879. Buurit protestoivat pakkoliittämistä nousemalla kapinaan joulukuussa 1880.[1]
Ensimmäinen buurisota alkoi 16. joulukuuta 1880 Transvaalin buurien ampuessa laukauksia Potchefstroomin kylässä pian sen jälkeen, kun Transvaal oli julistanut itsenäisyytensä Isosta-Britanniasta. Tätä seurasi Bronkhorstspruitin taistelu 20. joulukuuta 1880. Buurit väijyttivät brittien saattueen ja tuhosivat sen. Brittien varuskunnat Transvaalissa joutuivat piiritetyiksi 22. joulukuuta 1880 ja piiritys kesti 6. tammikuuta 1881 asti.
Buurit pukeutuivat arkivaatteisiinsa, jotka olivat useimmiten väriltään khakia tai maanvärisiä, kun taas britit käyttivät yhä kuuluisaa kirkkaanpunaista univormuaan. Afrikan luonnossa brittisotilaat erottuivat kauaksi, mikä helpotti jo valmiiksi taitavina tarkka-ampujina tunnettujen buurien taistelutoimintaa.
Brittiläisen varuskunnan piiritys johti Laing’s Nekin taisteluun 28. tammikuuta 1881. Kenraalimajuri Sir George Pomeroy Colleyn johtamat brittijoukot yrittivät murtaa buurien asemat Drakensbergin vuoristossa vapautuakseen piirityksestä. Piet Joubertin komentamat buurit kuitenkin torjuivat kaikki jalka- ja ratsuväen hyökkäykset.
Schuinshoogten taistelussa 8. helmikuuta 1881 brittiläiset joukot hädin tuskin pelastuivat tuholta. Suurin nöyryytys briteille kuitenkin tapahtui 27. helmikuuta 1881 Majuba Hillin taistelussa[1], kun buurijoukot valtasivat rynnäköllä kukkulan, jolta brittiläiset joukot ajettiin pois kovin tappioin. Colley kaatui tässä taistelussa.
Imperialistisista sodista eroon pyrkinyt William Gladstonen johtama brittihallitus katsoi sodan hävityksi ja allekirjoitti aselevon 6. maaliskuuta. Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin 23. maaliskuuta 1881. Transvaalin buureille myönnettiin itsehallinto, jonka mukaan Britannia huolehti sen ulkopolitiikasta[1].