Nykyään Epicurea on jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe nyky-yhteiskunnassa. Kiinnostuksen lisääntyessä viime vuosina Epicurea on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion. Epicurea:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe joko yliopistomaailmassa, mediassa tai jokapäiväisessä keskustelussa. Tämä suuntaus ei ole vain paikallisella tasolla, vaan se on tullut merkityksellisemmäksi myös maailmanlaajuisesti, mikä osoittaa Epicurea:n merkityksen ja vaikutuksen nykyiseen todellisuutemme. Kun otetaan huomioon tämä kasvava huomio, on ratkaisevan tärkeää analysoida perusteellisesti Epicurea:n eri ulottuvuuksia ja näkökulmia, jotta voidaan ymmärtää paremmin sen laajuus ja vaikutukset yhteiskunnassamme.
Epicurea on Hermann Usenerin kokoama epikurolaisuutta käsittelevien antiikin aikaisten tekstifragmenttien kokoelma. Se julkaistiin alun perin vuonna 1887, ja se on edelleen aihealueen standardikokoelma.[1]
Epicurea sisältää Epikuroksen kaikki säilyneet kirjoitukset, sekä kaiken muun antiikin aikaisen todistusaineiston hänen elämäänsä ja ajatteluaan koskien. Usener järjesti aineistonsa aihealueittain.[1] Ensimmäisenä ovat Epikuroksen omat teokset, jotka ovat säilyneet osana Diogenes Laertioksen teosta Merkittävien filosofien elämät ja opit, toisin sanoen Epikuroksen kirjeet sekä tämän Pääopit, sekä näitä koskeva todistusaineisto (testimonia). Tätä seuraavat eri antiikin teoksissa säilyneet katkelmat Epikuroksen muista, sittemmin kadonneista teoksista. Tämän jälkeen esitetään todistusaineisto koskien Epikuroksen oppeja. Teoksen lopussa ovat Epikuroksen elämäkerrat Diogenes Laertioksen teoksessa sekä Sudassa.[2]
Teokseen kootut katkelmat ovat muinaiskreikaksi ja latinaksi. Usenerin teos ei sisällä käännöksiä teksteistä. Teos ei myöskään sisällä Herculaneumin Papyrusten huvilasta löydettyjä tekstejä. Myöhemmän aineiston osalta Usenerin teosta täydentää G. Arrighettin kokoelma Epicuro: Opere (1960).[1]
Teoksessa oleviin katkelmiin viitataan niiden numerolla: esimerkiksi "Usener 284" (tai "Us. 284") viittaa Simplikioksen kirjoittaman Aristoteleen Taivaasta-teoksen kommentaarin tekstikohtaan, joka käsittelee myös epikurolaista fysiikkaa.[3]