Epärakenteellinen ohjelmointi
Nykymaailmassa Epärakenteellinen ohjelmointi on yhä tärkeämpi aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -ammattilaisten huomion. Syntymisestään lähtien Epärakenteellinen ohjelmointi on herättänyt intohimoisia keskusteluja ja synnyttänyt jatkuvaa tutkimus- ja tutkimusvirtaa. Ajan myötä siitä on tullut keskeinen elementti monien ihmisten jokapäiväisessä elämässä, ja se vaikuttaa heidän ajattelutapaan, toimintaansa ja suhtautumiseensa ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme Epärakenteellinen ohjelmointi:n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan tarjoamalla laajan ja yksityiskohtaisen näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen todellisen merkityksen.
Epärakenteellinen ohjelmointi on varhainen ohjelmointiparadigma Turing-täydelliseen ohjelmointiin (engl. Turing-complete, ks. Turingin kone).
Epärakenteellisia ohjelmointikieliä ovat Assembly sekä varhaiset BASIC, COBOL, FORTRAN ja MUMPS versiot.
Tyypillisiä piirteitä epärakenteellisessa ohjelmointikielessä:
- toistorakenteita ei ole (loop)
- funktiokutsujen sijaan on vain suoria hyppykäskyjä tietylle rivinumerolle (goto)
- muuttujat ovat globaaleja, ei rajattua näkyvyyttä (local scope)
Epärakenteellisuutta pyritään välttämään johtuen taipumuksesta aiheuttaa ”spagettikoodia”.
Vastakohta epärakenteelliseen ohjelmointiin on strukturoitu ohjelmointi.
