Ernst Gustav von Hertzen
Tässä artikkelissa analysoimme Ernst Gustav von Hertzen:tä eri näkökulmista ymmärtääksemme sen vaikutusta eri yhteyksissä. Ernst Gustav von Hertzen on aihe, joka on viime vuosina herättänyt suurta kiinnostusta muun muassa yhteiskunnallisen, poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen merkityksen vuoksi. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Ernst Gustav von Hertzen:n sisältämiä eri ulottuvuuksia sekä sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Lisäksi tutkimme erilaisia tulkintoja ja mielipiteitä, joita on olemassa Ernst Gustav von Hertzen:n ympärillä, tavoitteena tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta.
Ernst Gustav von Hertzen (8. tammikuuta 1765 Lapinjärvi – 19. joulukuuta 1834 Ruotsinpyhtää) oli suomalainen eversti ja Suomen sodan sankari.
Von Hertzenin vanhemmat olivat vääpeli Hans Ernst von Hertzen ja Anna Sofia Nessén. Hän aloitti sotilasuransa 14-vuotiaana Kyminkartanon pataljoonassa jossa hänen isänsä oli vääpelinä. Von Hertzen osallistui vuosien 1788–1790 sotaan ollen mukana Kaipiaisten ja Keltin taisteluissa. Hänestä tuli luutnantti 1790, Uudenmaan jääkäripataljoonan kapteeni 1796 ja saman pataljoonan majuri 1802. Von Hertzen osallistui pataljoonansa mukana Pommerin sotaan 1807 ja haavoittui siellä.
Suomen sodan aikana von Hertzen toimi Uudenmaan jääkäripataljoonan komentajana ja hän onnistui saamaan Siikajoen taistelun kääntymään ruotsalaisille voitokkaaksi. Von Hertzen oli mukana myös Ruonan, Salmin ja Oravaisten taisteluissa ja hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1809. Hän palasi Suomeen Kainuun sopimuksen jälkeen ja erosi palveluksesta vuonna 1810. Eron yhteydessä von Hertzen ylennettiin everstiksi. Hän kieltäytyi vuonna 1812 tarjotusta upseerinvakanssista, kun Venäjän keisari Aleksanteri I perusti uusia suomalaisia joukko-osastoja.
Von Hertzen mainitaan J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden runoissa ”Sotamarsalkka” ja ”Adlercreutz”.
Von Hertzen vietti loppuelämänsä upseerivirkatalossaan Kungsbölen kapteeninpuustellissa Ruotsinpyhtäällä. Hänet on haudattu Loviisan Kuninkaankylässä sijaitsevalle hautausmaalle. Haudalla on uusmaalaisten ylioppilaiden 1886 pystyttämä muistomerkki.[1][2] Jättimäistä luonnonkiveä muistuttavan, 12 jalan korkuisen patsaan suunnitteli professori Ernst Nordström ja varsinaisen veiston suoritti K. V. Bergman.[3][4]
Lähteet
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 681
- ↑ Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa : Hertzen, Ernst Gustaf von (1765 - 1834) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kymi - hautausmaat varola.fi.
- ↑ Uusi Suometar, N:o 226, 30.9.1886. Lehti Kansalliskirjaston digitaalisissa aineistoissa.
