Tässä artikkelissa aiomme syventää Ernst von Feuchtersleben:n aihetta tutkimalla sen monia puolia ja tarjoamalla kokonaisvaltaisen näkemyksen, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin sen tärkeyden ja merkityksen eri yhteyksissä. Ernst von Feuchtersleben on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua, sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja vaikutuksestaan henkilökohtaisella tasolla. Tarkastellaan perusteellisen analyysin ja lukuisten esimerkkien avulla Ernst von Feuchtersleben:n eri ulottuvuuksia, tarkastellaan sen maailmanlaajuisia vaikutuksia ja korostetaan sen roolia nykyisen ympäristömme muokkaamisessa. Olitpa alan asiantuntija tai vain utelias oppimaan lisää, tämä artikkeli lupaa tarjota rikkaan ja oivaltavan näkökulman Ernst von Feuchtersleben:een.
Ernst von Feuchtersleben | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Ernst Maria Johann Karl Freiherr von Feuchtersleben |
Syntynyt | 29. huhtikuuta 1806 |
Kuollut | 3. syyskuuta 1849 (43 vuotta) |
Ammatti | kirjailija, lääkäri |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | saksa |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Ernst Maria Johann Karl Freiherr von Feuchtersleben (29. huhtikuuta 1806 – 3. syyskuuta 1849)[1][2][3] oli itävaltalainen lääkäri, runoilija ja prosaisti.[4]
Feuchterslebenin äiti kuoli varhain, ja poika kasvoi isänsä huomassa. Valmistuttuaan 1834 hän avasi yksityisvastaanoton Wienissä. Hän liikkui siihen aikaan taiteilijapiireissä ja tutustui merkittäviin aikalaisiin, kuten Franz Grillparzeriin, Friedrich Hebbeliin ja Franz Schubertiin. Esikoisrunokokoelma Gedichte ilmestyi 1838. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen laajahkon psykologisen kirjoituksen "Zur Diätetik der Seele" (suom. Sielun hoitoa). Hän opetti vuodesta 1844 psykiatriaa Wienin lääketieteellisessä yliopistossa. Hän julkaisi 1845 lääketieteellistä psykologiaa käsittelevät luentonsa nimellä Lehrbuch der ärztlichen Seelenkunde. Se on käännetty useille kielille, ja siitä tuli psykiatrian perusteos. Hän oli vuodesta 1845 pari vuotta yliopiston dekaani ennen kuin siirtyi opetusministeriöön kansliapäälliköksi. Hänen uudistushankkeitaan oli muun muassa lääketieteen opintojen byrokraattisuuden karsiminen. Hän joutui luopumaan tehtävästään 1848 terveydellisistä syistä. Hän kuoli 3. syyskuuta 1849 vaikeaan sairauteen.[4]