Esitumalliset
Nykymaailmassa Esitumalliset on jatkuvan keskustelun ja kiinnostuksen aihe monille ihmisille. Esitumalliset on onnistunut vangitsemaan kaiken ikäisten, sukupuolten ja ammattien huomion yhteiskunnan vaikutuksesta populaarikulttuurin merkitykseen. Kautta historian Esitumalliset on ollut tutkimuksen, analyysin ja keskustelun kohteena, mikä on johtanut sen vaikutusten ja seurausten ymmärtämiseen eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme Esitumalliset:n merkitystä ja sen kehittymistä ajan myötä sekä sen vaikutusta nykymaailmaan.
Esitumalliset, alkeistumaiset eli prokaryootit ovat tumattomia soluja. Ne jaetaan bakteereihin ja arkeoneihin. Esitumalliset ovat yksisoluisia eliöitä, jotka voidaan havaita vain mikroskoopilla. Muodoltaan esitumalliset jaetaan pallomaisiin kokkeihin, sauvamaisin basilleihin, kierteisiin spirilleihin ja käyriin vibrioihin. Esitumallisten läpimitta on luokkaa 0,1–100 mikrometriä.
Niiltä puuttuvat mitoottisesti jakautuva kotelon ympäröimä tuma ja pitkälle kehittyneet soluelimet. Näin ollen ne ovat rakenteeltaan tumallisia soluja alkeellisempia. Esitumallisten ribosomit ovat suurelta osin toisenlaisia kuin tumallisten. Esitumalliset ovat monesti aitotumallisia pienempiä ja niistä löytyvätkin pienimmät elävät solut. Tumallisten uskotaan kehittyneen esitumallisesta eliöstä, mutta ei ole selvää, miten ja milloin nykyiset kunnat ovat syntyneet.
On väitetty, että olisi olemassa nanobeja tai nanobakteereja, jotka ovat huomattavasti bakteerejakin pienempiä, viruksen kokoisia, mutta tätä ei ole kyetty todistamaan.
Esitumalliset
Raja aitotumaisten eli eukaryoottien ja esitumallisten välillä on ollut solubiologiassa pitkään merkittävin jako eri eliöryhmien välillä.
Esitumallisista käytetään monia nimiä: prokaryootit, prokariootit, alkeistumalliset, esitumaiset ja tumattomat. Esitumallisten olennaisin puute on kaksoiskelmun ympäröimän tuman puuttuminen. Solun keskustassa on sen sijaan rengasmainen kromosomi, jossa esimerkiksi arkeonien tapauksessa on eukaryooteille luonteenomaisia histoneita.
Esitumallisilla on genomina yksi rengasmainen kromosomi, minkä lisäksi geneettistä materiaalia saattaa olla plasmideissa. Esitumallisilla on solukalvon lisäksi yleensä jäykkä soluseinä, joka estää solun tilavuuden muuttumisen.
Eliökunnan jako kolmeen kuntaan
Esitumalliset on jaettu mm. Carl Woesen näkemyksen mukaan bakteereihin ja arkeoneihin muun muassa geenien rakenteen pohjalta. Bakteereita sanotaan myös eubakteereiksi, arkeoneja arkeiksi. Bakteerien ja arkeonien geenit ovat hyvin erilaisia. Bakteerit, arkeonit ja tumalliset solut ovat geeneiltään yhtä kaukana toisistaan. Näin ollen Maan eliöt voidaan jakaa kolmeen suureen kuntaan, ns. domeeniin: eubakteereihin, arkkeihin ja eukaryootteihin.
Katso myös
- Eliökunnan kunnat eli pääryhmät
- Systematiikka
Lähteet
- Prescott, L.M., Harley, J.P., Klein, D.A. 1999. Microbiology 4th ed. ISBN 0-697-35439-3
- Salkinoja-Salonen, Mirja. 2002. Mikrobiologian perusteita. Gummerus. ISBN 951-45-9502-5
Aiheesta muualla
