Espanjan kansalliskirjasto:n aihe on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena vuosien ajan. Eri näkökulmilla ja ristiriitaisilla mielipiteillä Espanjan kansalliskirjasto on kiinnittänyt monien huomion ja herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta sen seurauksista ja seurauksista. Alkuperäistään sen merkitykseen nyky-yhteiskunnassa Espanjan kansalliskirjasto edustaa aihetta, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Tässä artikkelissa tutkimme Espanjan kansalliskirjasto:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia, jotta voimme tarjota kattavan ja yksityiskohtaisen kuvan sen tärkeydestä ja laajuudesta.
Espanjan kansalliskirjasto | |
---|---|
Biblioteca Nacional de España | |
Vuonna 1892 valmistunut Espanjan kansalliskirjaston päärakennus Madridissa. |
|
Osoite | Paseo de Recoletos 20-22, 28071 Madrid, Espanja[1] |
Koordinaatit | |
Valmistumisvuosi | 1892 (päärakennus)[2] |
Omistaja | Espanjan valtio |
Verkkosivut | |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Espanjan kansalliskirjasto (esp. Biblioteca Nacional de España, BNE) on Madridissa toimiva Espanjan kansalliskirjasto.[1][3]
Kansalliskirjaston perusti Espanjan kuningas Filip V vuonna 1712 alkujaan kuninkaalliseksi kirjastoksi eli "palatsin julkiseksi kirjastoksi" (Biblioteca Pública de Palacio). Kirjastoon saatiin aineistoa aiemmin Itävallan hallitsijan puolella taistelleiden aatelisten kirjastoista heidän paettuaan maasta. Pian Filip V määräsi kirjastolle vapaakappaleoikeuden Espanjassa painettuihin kirjoihin (1716). Vuonna 1750 säädettiin laki kuninkaallisen kirjaston etuosto-oikeudesta (8 vrk ennen yksityisen kirjaston huutokauppaa). Tämä mahdollisti kirjaston kasvattamisen eikä viivästyttänyt huutokauppojakaan, sillä kuninkaallisen kirjaston tavoittelemista teoksista oli laadittu kirjalista, eikä muiden teosten myyntiä rajoitettu. Vuonna 1836 kirjasto nimettiin kansalliskirjastoksi (Biblioteca Nacional), ja vastuu siirtyi kuninkaalta hallintoministeriölle (Ministerio de la Gobernación, hallintoministeriö). Kirjaston nykyisen päärakennuksen rakentaminen Paseo de Recoletos -kadulle alkoi 1866. Vuonna 1869 säädettiin asetus kirkollisten katedraalien, neuvostojen, luostarien ja sotilasjoukkojen kirjastojen takavarikoinnista, jolloin kansalliskirjastoon saatiin Ávilan ja Toledon katedraaleista arvokkaita teoksia. Kirjastorakennus valmistui vuonna 1892. Kansalliskirjasto avasi ovensa tässä rakennuksessa 16. maaliskuuta 1896. Vapaakappaleoikeus laajennetaan 1896 kuninkaallisella asetuksella koskemaan kaikkia Espanjassa valmistettuja painotuotteita.[4][2]
Madridin ydinkeskustassa sijaitsevasta päärakennuksesta noin 31 kilometriä itäkoilliseen Alcalá de Henaresissa on BNE:n arkisto- ja konservointikeskus. Vuonna 1993 avatun arkistokompleksin pinta-ala on 40 000 m², ja sen kuudessa varastotornissa on noin 250 kilometriä hyllytilaa. Aineiston noudossa 15 metriä korkeista automatisoidusta arkistotorneista auttavat varastorobotit.[5][2]
Espanjan kansalliskirjaston käyttö vaatii kirjastokortin. Kirjastokortit ja aineisto on jaettu kolmeen ryhmään (lukija, tutkija, kirjastoammattilainen) aineiston iän ja käyttäjän vierailutarkoituksen mukaan.[6] Rakennuksessa toimivaan kansalliskirjaston museoon pääsee ilman kirjastokorttia.lähde?
Aineistoltaan (noin 32,6 miljoonaa vuoden 2014 lopussa,[7] toisen lähteen mukaan aiemmin 26,0 miljoonaa nimikettä) Espanjan kansalliskirjasto kuuluu maailman 20 suurimman kirjaston joukkoon. Aineistosta 15,8 miljoonaa on kirjoja ja muita painotuotteita[7], 4,5 miljoonaa graafista aineistoa, 600 000 äänitettä, 510 000 nuottia, 500 000 karttaa, yli 500 000 mikrofilmiä, 143 000 sanoma- ja aikakauslehteä jne.[8][9] Harvinaisuuksiin kuuluvat esimerkiksi Cervantes-kokoelma, johon kuuluu 26 painosta veijariromaani Don Quijotea 1600-luvulta. Kokoelmissa on myös esimerkiksi Francisco de Goyan etsauksia ja Velázquezin ja Murillon alkuperäisteoksia.[3]