Nykyään Etelä-Amerikan valtioiden unioni:stä on tullut erittäin ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Asiaan on kiinnitetty huomiota sen vaikutuksen vuoksi eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Koska Etelä-Amerikan valtioiden unioni on edelleen keskustelun ja keskustelun aiheena, on ratkaisevan tärkeää analysoida yksityiskohtaisesti sen vaikutukset ja vaikutukset jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Etelä-Amerikan valtioiden unioni:n monia puolia, tarkastelemme sen vaikutusta eri alueilla ja sen kehitystä ajan myötä. Samoin käsittelemme asiantuntijoiden ja mielipidejohtajien erilaisia lähestymistapoja ja näkemyksiä tässä asiassa tarjotaksemme kattavan ja objektiivisen näkemyksen.
Etelä-Amerikan valtioiden unioni |
|
---|---|
![]() |
|
Perustettu | 2004 |
Päämaja |
![]() ![]() |
Jäsenet | 12 jäsenvaltiota[1] |
Viralliset kielet |
englanti, espanja, hollanti, portugali |
Aiheesta muualla | |
www.unasur.int |
Etelä-Amerikan valtioiden unioni eli UNASUR on kahdentoista Etelä-Amerikan valtion perustama taloudellinen ja poliittinen järjestö. Järjestön perustamissopimus allekirjoitettiin 23. toukokuuta 2008 Brasiliassa.[2] Unioni perustuu kahdelle aikaisemmin perustetulle järjestölle, Mercosurille ja Andien yhteisölle.
Etelä-Amerikan valtioiden unionin mallina oli Euroopan unioni.[3] Sen päämääriä ovat poliittinen yhdentyminen ja tasa-arvon edistäminen. Unionin pitkän ajan tavoitteita ovat lisäksi yhteiseen valuuttaan siirtyminen ja vapaan liikkuvuuden avaaminen.[4]
Huhtikuussa 2018 kuusi jäsenvaltiota jäädytettiin unionista: Argentiina, Brasilia, Chile, Kolumbia, Peru ja Paraguay.[5] Elokuussa 2018 Kolumbia ilmoitti vetäytyvän unionista.[6] Myös Brasilia on ilmoittanut vetäytyvänsä kokonaan UNASUR-jäsenyydestään.[7] Ecuador ilmoitti myös syyskuussa 2019 eroavana UNASUR-jäsenyydestään ja samalla Ecuador vaati virallisesti, että UNASUR luovuttaa takaisin Ecuadorille järjestön päämajarakennuksen Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa.[8]
UNASUR on menettänyt merkitystään useiden jäsemaiden jäädytettyä tai lopetettua jäsenyytensä sekä monien järjestössä aluksi mukana olleiden maiden vasemmistolaisten hallitusten korvauduttua keskusta-oikeistolaisilla tai oikeistolaisilla, sillä järjestö on profiloitunut voimakkaasti Latinalaisen Amerikan aikaisemman vasemmiston voittokulun (pink tide) aikaansaannokseksi.[9]
Etelä-Amerikan valtioiden unionilla on neljä virallista kieltä. Järjestön nimen lyhenteenä käytetään usein espanjankielistä muotoa UNASUR. Koko nimi on eri kielillä seuraava:
Järjestön alkuperäiset 12 jäsenmaata ovat seuraavat:
Järjestys | Päivämäärä | Isäntämaa | Isäntäkaupunki | Isäntä (valtionpäämies) |
---|---|---|---|---|
1. | 15. syyskuuta 2008 | ![]() |
Santiago | Sebastián Piñera |
2. | 10. elokuuta 2009 | ![]() |
Quito | Rafael Correa |
3. | 28. elokuuta 2009 | ![]() |
Bariloche | Cristina Fernández de Kirchner |
4. | 26. marraskuuta 2010 | ![]() |
Georgetown | Bharrat Jagdeo |
5. | 29. lokakuuta 2011 | ![]() |
Asunción | Fernando Lugo |
6. | 30. marraskuuta 2012 | ![]() |
Lima | Ollanta Humala |
7. | 30. elokuuta 2013 | ![]() |
Paramaribo | Dési Bouterse |
8. | 4. joulukuuta 2014 | ![]() |
Guayaquil | Rafael Correa |
9. | 23. huhtikuuta 2016 | ![]() |
Quito | Rafael Correa |