Eugène Viollet-le-Duc

Tässä artikkelissa käsitellään ongelmaa Eugène Viollet-le-Duc, joka on äärimmäisen tärkeä ja merkityksellinen nykyään. Eugène Viollet-le-Duc on ollut keskustelun ja analyysin aiheena eri alueilla, koska sen vaikutus vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Kautta historian Eugène Viollet-le-Duc on kiinnostanut tutkijoita, asiantuntijoita ja harrastajia, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa ymmärtääkseen sen merkitystä ja laajuutta. Tässä mielessä tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia Eugène Viollet-le-Duc:n ympärillä olevia monia puolia ja ulottuvuuksia. Se tarjoaa laajan ja tasapainoisen näkemyksen, jonka avulla lukija voi syventyä sen monimutkaisuuteen ja merkityksellisyyteen nykyään.

Eugene Viollet-le-Duc

Eugène Emmanuel Viollet-le-Duc (27. tammikuuta 1814 Pariisi, Ranska – 17. syyskuuta 1879 Lausanne, Sveitsi[1]) oli ranskalainen arkkitehti ja arkkitehtuurin tutkija. Hän on tunnettu lukuisien keskiaikaisten rakennusten entisöijänä. Viollet-le-Duc suunnitteli muun muassa Notre Damen katedraalin, Saint-Denis’n basilikan ja Carcassonnen linnoitetun kaupungin entistämistyöt.

Viollet-le-Duc oli arkkitehti, arkeologi ja taidekirjailija, Ranskan keskiaikaisten tyylien tutkija ja tuntija, lukuisien goottilaisten monumentaalirakennusten, kuten Pariisin Sainte-Chapellen ja Notre Damen katedraalin, Saint-Denis’n basilikan, Amiensin ja Laonin katedraalien, Pierrefonds’in ja Coucyn linnojen, Vézelayn romaanisen Madeleine-kirkon, uusija. Viollet-le-Duc oli Achille Leclèren oppilas. Hän tutki 1836–1839 matkoilla Italiassa, Sisiliassa ja Etelä-Ranskassa antiikkia sekä sittemmin koko Ranskassa keskiaikaa.[2]

Viollet-le-Duc toimi vuodesta 1853 kirkollisten rakennusten tarkastajana. Vuonna 1863 hänet nimitettiin estetiikan ja taidehistorian professoriksi École des Beaux-Artsiin, ja hän aloitti luentosarjansa keskiajan taiteesta mutta joutui pian akateemikkojen vastustuksesta luopumaan toimestaan. Insinööriupseerina Viollet-le-Duc osallistui Pariisin puolustukseen 1870–1871. Hänen viimeisiä suunnittelutöitään oli Pariisin maailmannäyttelyn 1878 yleissuunnitelma. Poliitikkona Viollet-le-Duc oli radikaali ja oli Montmartren edustajana etenkin Adolphe Thiersin vastustaja.[2]

Viollet-le-Duc oli käytännön esteetikko, ja arkkitehtuurin kehityshistoriassa gotiikka oli hänelle huippukohta. Viollet-le-Duc kirjoitti ja kuvitti arkkitehtuurikirjoja.[2]

Teokset

  • Dictionnaire raisonné de l’architecture française du XI:e au XVI:e siècle (1854–1868, 10-osainen teos),
  • Dictionnaire du mobilier français jusqu’à la renaissance (1855–1872)
  • Entretiens sur l’architecture (1858–1872)
  • Mémoire sur la défense de Paris 1870–71, 1871
  • L’art russe (1877)
  • Habitations modernes (1874–1877)
  • Le massif du Mont-Blanc.

Lähteet

  1. ↑ Viollet-le-Duc, Eugène-Emmanuel, BnF 4.11.2013, viitattu 20.11.2020 (ranskaksi)
  2. ↑ a b c Viollet-le-Duc, Eugene Emmanuel. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917

Aiheesta muualla