Nykyään Eupatridit on laajalti keskusteltu ja kiistelty aihe yhteiskunnassa. Sen merkitys on tullut yhä selvemmäksi vuosien kuluessa, ja sen vaikutus on tuntunut monilla aloilla politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja talouteen. Eupatridit on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta ymmärtää sen vaikutukset ja etsiä ratkaisuja sen tuomiin haasteisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Eupatridit:tä perusteellisesti, analysoimme sen vaikutuksia, seurauksia ja mahdollisia tapoja ratkaista tämä ongelma tehokkaasti.
Eupatridit (m.kreik. Εὐπατρίδαι, Eupatridai, lat. Eupatridae; 'jalosukuiset') olivat antiikin Ateenan vanha aristokraattinen luokka eli ylimystö. Se piti pitkään valtaa käsissään kaupungissa, mutta demokratian laajentuessa sen valta väheni. Eupatrideihin kuului useita ylimyssukuja.[1][2]
Kreikassa oli jo muinaisina aikoina etuoikeutettu aristokraattinen luokka, joka sijoittui kuninkaan ja kansan väliin. Kun kuninkaanvallasta luovuttiin, luokka sai kuninkaalle kuuluneen valta-aseman ja tehtävät.[2]
Attikassa eli Ateenan kaupunkivaltion käsittäneellä alueella aristokraattisen luokan muodostivat eupatridit.[2] Perinteen mukaan nämä olivat jo Theseuksen perustaman poliittisen järjestelmän ylin luokka, jolla oli poliittisia ja uskonnollisia etuoikeuksia. He valitsivat kaupungin arkontit, pitivät hallussaan korkeimpia pappisvirkoja ja jakoivat oikeutta tulkitsemalla lakeja, joita ei vanhastaan ollut kirjoitettu ylös, vaan jotka perustuivat perinteisiin käytäntöihin. Areiopagin neuvosto oli kokonaan eupatridien hallussa. Muut vanhat kansanluokat olivat geomoroi eli maanomistajat ja demiurgoi eli käsityöläiset.[1][2]
Eupatrideihin kuului paitsi Attikan kotoperäistä ylimystöä myös muualta muuttaneita ylimyssukuja. Näihin lukeutuivat muun muassa neleidien eli Neleuksen jälkeläisten kaksi haaraa eli viimeisestä kuninkaasta Kodroksesta periytyneet kodridit ja alkmaionidit. Nämä kummatkin olivat peräisin Messenian Pyloksesta. Sama ilmiö toistuu Rooman patriisisukujen keskuudessa (esim. Claudia-suku).[2]
Theseuksen kolmen luokan suhde Attikan vanhaan neljään joonialaiseen fyleen eli heimoon ja fratrioihin on ollut epäselvä. Antiikin lähteiden perusteella heimo- ja fratriajako vaikuttaa kuitenkin koskeneen kaikkia kolmea yhteiskuntaluokkaa, vaikka joskus on ehdotettu, että jako olisi koskenut vain eupatrideja.[2]
Ateenan poliittinen historia aina Perikleen aikaan saakka on monin tavoin eupatridien vallan karsimisen historiaa.[2] Eupatridien valtaa rajoitti alkujaan Drakon noin vuonna 621 eaa., jolloin siihen asti suullinen lainsäädäntö kirjoitettiin muistiin eikä se enää ollut ylimystön tulkinnan varassa.[1][2] Kylonin epäonnistunut yritys ja Peisistratoksen onnistunut yritys nousta Ateenan tyranniksi kertovat tuon ajan Kreikalle yleisestä pyrkimyksestä syrjäyttää aristokraattinen oligarkia eli harvainvalta ja korvata se tyrannialla. Sekä Kylon että Peisistratos kuuluivat kumpikin itse eupatrideihin.[2]
Solonin uudistukset noin vuonna 594 eaa. murensivat eupatridien valtaa entisestään sitomalla poliittisen aseman syntyperän sijasta varallisuuteen, käytännössä maaomaisuuteen. Kleistheneen uudistuksessa noin vuonna 508 eaa. eupatridit menettivät poliittiset etuoikeutensa kokonaan.[1] Koska Solon ja muut antiikin lainsäätäjät pidättäytyivät koskemasta uskontoon, eupatrideilla säilyi kuitenkin hyvin pitkään tiettyjä papillisia ja seremoniallisia tehtäviä, joihin ei liittynyt poliittista valtaa. Tästä ovat esimerkkinä eumolpidien ja keryksien tehtävät Eleusiin mysteereissä.[2]
Myöhempinä aikoina nimitys eupatridit muuttui yleisemmäksi yläluokan nimitykseksi ja alkoi vastata Rooman patriiseja.[1] Esimerkiksi Dionysios Halikarnassoslainen rinnasti Ateenan ja Rooman käytännöt jopa siinä määrin, että sanoo Ateenassa olleen vain kaksi luokkaa, eupatridit ja agroikoi (ἄγροικοι), jotka rinnastuivat patriiseihin ja plebeijeihin.[2][3]
Eupatridisukuihin kuuluivat muun muassa: