Tässä artikkelissa tutkimme Euroopan kirkkojen konferenssi:n eri puolia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan. Euroopan kirkkojen konferenssi on jättänyt lähtemättömän jäljen elämämme eri puolille alusta alkaen nykyiseen kehitykseensä. Analysoimme sen vaikutusta kulttuuriin, talouteen, teknologiaan ja politiikkaan ja pyrimme ymmärtämään sen merkitystä nykymaailmassa. Keräämällä tietoja, kokemuksia ja asiantuntijalausuntoja pyrimme tarjoamaan kattavan kuvan Euroopan kirkkojen konferenssi:stä ja sen nykyisestä roolista.
Euroopan kirkkojen konferenssi | |
---|---|
Conference of European Churches | |
![]() |
|
Perustettu | 1959 |
Tyyppi | yhteistyöjärjestö |
Toimiala | kirkot |
Päämaja |
Ecumenical Centre rue Joseph II, 174 Bryssel, Belgia |
Toiminta-alue | Eurooppa |
Puheenjohtaja | Arkkipiispa Nikitas |
Pääsihteeri | Frank-Dieter Fischbach |
Aiheesta muualla | |
Sivusto |
Euroopan kirkkojen konferenssi (engl. Conference of European Churches) on Euroopan kirkkojen yhteistyöelin. Järjestö perustettiin vuonna 1959 toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Järjestön tavoitteena oli toimia kirkkopoliittisena protestina kylmälle sodalle.[1] Myöhemmin järjestö on kuvannut tavoitettaan suvaitsevaisuuden lisäämisenä.[2]
Järjestön pääasialliseksi tehtäväksi muodostui kanssakäymisen varmistaminen kaikkien Euroopan kirkkojen välillä. Järjestön jäsenkirkkoihin kuuluu ortodoksisia, anglikaanisia ja uskonpuhdistuksen jälkeisiä kirkkokuntia. Jäsenkirkkojen määrä on vähentynyt, sillä 2000-luvun alussa konferenssiin kuului 124 jäsenkirkkoa. Nykyisin konferenssiin kuuluu 114 jäsenkirkkoa.[3][1] Sen ensimmäiseen yleiskokoukseen Tanskan Nyborgissa 1959 osallistui yli 40 kirkkoa[2].
Järjestöllä on läheiset yhteydet Euroopan kirkkojen siirtolaiskomissioon ja Kirkkojen maailmanneuvostoon.[4]
Konferenssin viimeisin, 15. yleiskokous järjestettiin vuonna 2018 Serbian Novi Sadissa[5]. Tällöin jäseniä viiden vuoden välein pidettävässä kokouksessa oli jo 114[2]. Nykyään konferenssi pyrkii edistämään kirkkojen yhteyttä, rauhaa ja ihmisoikeuksia Euroopassa[5]. Konferenssin pääkonttorit sijaitsevat Brysselissä ja Strasbourgissa.[6]
Konferenssi on muodostanut suhteet roomalaiskatoliseen kirkkoon luomalla yhteistyörakenteet Euroopan Katolisen Piispainkonferenssin kanssa.[1][5]
Suomen evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko olivat osallisina viimeisessä yleiskokouksessa ja ovat konferenssin vakituisia jäseniä. Lisäksi Suomen Ekumeeninen Neuvosto toimii tarkkailijajäsenenä[5].