FS Béarn (1920)

Béarn
Béarn
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Société Nouvelle des Forges et Chantiers de la Méditerranée, La Seyne-sur-Mer
Kölinlasku	10. tammikuuta 1914
Laskettu vesille	1. huhtikuuta 1920
Palveluskäyttöön	toukokuu 1927
Loppuvaihe	myyty romutettavaksi 31. maaliskuuta 1967
Tekniset tiedot
Uppouma	22 100 t (standardi) 28 400 t (max)
Pituus	182,6 m
Leveys	27,1 m (runko) 21,34 m (lentokansi)
Syväys	8,38 m (keskisyväys) 21,34 m (max)
Koneteho	40 000 hv
Nopeus	21,5 solmua
Miehistöä	865
Aseistus
Aseistus	40 × lentokonetta 8 × 6,1″ tykkiä 6 × 75 mm ilmatorjuntatykkiä 8 × 37 mm ilmatorjuntatykkiä 4 × 21,7″ torpedoputkea
Infobox OK

Béarn oli Ranskan laivaston ensimmäinen varsinainen lentotukialus.

Ranskan laivaston pyrkimys ensi kerran operoida maakoneilla sotalaivalta oli, kun 700 tonnin sluupi Bapaumelle asennettiin lentokansi Nieuport 17 -hävittäjiä varten. Kaksi vuotta myöhemmin Ranskan laivastolle annettiin lupa tilata ensimmäinen täydellä lentokannella varustettu alus.^[1]

Kuten kaikki ensimmäiset lentokannella varustetut alukset Béarnin suunnittelun pohjana oli raskas sotalaiva. Ranskan laivastolle oli tilattu neljä Normandie-luokan taistelulaivaa vuoden 1913 laivasto-ohjelmassa ja viides Béarn vuoden 1914 laivasto-ohjelmassa. Alus tilattiin marraskuussa 1913, mutta ensimmäisen maailmansodan alkaessa kaikkien rakentaminen keskeytettiin materiaalien ja työvoiman käyttämiseksi tehokkaammin sodan edistämiseen. Alukset kuitenkin säilyivät, vaikka niistä oli poistettu osia, sodan loppuun saakka.^[2]

Alusten kohtalosta esitettiin lukuisia ehdotuksia, mutta ne olivat vanhentuneita ja epätaloudellista alustyyppiä ja niiden kohtaloksi lopulta muodostui Washingtonin laivastosopimus. Béarn kuitenkin päätettiin vuonna 1922 muuttaa lentotukialukseksi brittiläisen esimerkin mukaisesti, ja sen muutostyöt aloitettiin elokuussa 1923.^[3]

Ennen toista maailmansotaa alus oli heikosti varustettujen laivastonilmavoimien koulutusaluksena ja lentokoneiden kuljetusaluksena. Toisen maailmansodan alussa Yhdysvalloista tullessaan alus pysähtyi kesäkuussa 1940 Yhdysvaltain vaatimuksesta Martiniqueen, jotta aluksen lastina olleet lentokoneet eivät joutuisi saksalaisten käsiin. Alus pysyi Länsi-Intiassa Yhdysvalloissa vuosina 1943–1944 tehtyyn huoltoonsa saakka, minkä jälkeen alus palasi kuljetustehtäväänsä.^[4]

Alus jatkoi kuljetustukilaivana vielä sodan päätyttyä Ranskan pyrkiessä säilyttämään siirtomaansa Indokiinassa. Aluksen aseet poistettiin vuonna 1948 ja siirrettiin koululaivaksi ja edelleen sukellusveneiden emälaivaksi. Alus poistettiin palveluksesta marraskuussa 1966 ja romutettiin seuraavana vuonna.^[4]

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0 (englanniksi)
• Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 2, 1946–2006. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2008. ISBN 978-1-57488-665-8 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1906–1921. Lontoo: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta FS Béarn (1920) Wikimedia Commonsissa