Fajanssi

Tässä artikkelissa perehdymme Fajanssi:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia näkökohtia ja puolia. Fajanssi on ollut alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti kiinnostavan ja keskustelun kohteena useissa yhteyksissä ja tieteenaloilla. Näillä sivuilla tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä eri alueilla. Epäilemättä Fajanssi on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan ja on edelleen tutkimuksen ja pohdinnan lähde tänään.

Ns. "pöllöpokaali". Schaffhausenin kaupungin palkintopokaali, fajanssia, 1500-luku.

Fajanssi on keskilämpötilassa eli 1050–1150 celsiusasteessa poltettua huokoista ja vaaleaa keraamista massaa.[1]

Nimitykset

Perinteisellä tyylillä koristeltu fajanssilautanen Faenzasta.

Fajanssi on nimetty italialaisen Faenzan kaupungin mukaan.[2] Välimeren maiden sinivalkoiseksi koristeltua fajanssikeramiikkaa kutsutaan majolikaksi.[3]

Ominaisuudet

Fajanssi on posliinia ja kivitavaraa huokoisempaa. Jos lasitus ei ole hyvä, fajanssiesineet imevät vettä astianpesukoneessa ja alkavat säröillä.[4] 1920-luvulla kehitetty timanttifajanssi on hieman sinertävää fajanssia, joka on ominaisuuksiltaan lähes posliinin veroista.[5]

Käyttö

Fajanssista tehdään kylpyhuoneiden verhoukseen käytettäviä kaakelilaattoja.[6] Myös ruokailuastiat valmistettiin Suomessa 1960-luvulle asti fajanssista, jota alettiin korvata kestävämmällä posliinilla vasta 1970-luvulla.[7]

Valmistus

Fajanssi poltetaan kahteen kertaan, ja jälkimmäisellä polttokerralla se lasitetaan läpinäkymättömällä lasitteella. Länsimaissa käytetään tavallisimmin valkoista tinalasittetta.[1][8] Aiemmin länsimaissakin käytettiin yleisesti lyijylasitetta. Lyijyn käyttö astioissa kiellettiin sittemmin monessa länsimaassa.[9][8]

Terveysriskit

Ennen 1960-lukua valmistetuista fajanssiastioista saattaa irrota liian suuria määriä lyijyä etenkin, jos niissä säilytetään happamia ruokia tai juomia[9][8]. Vielä seitsemänkymmenluvulla joka kolmas Suomessa myyty keramiikka-astia ylitti lyijypitoisuuden enimmäisraja-arvon. Lyijylasitteella käsitellyistä astioista saattaa irrota päivittäiskäytössä jopa niin paljon lyijyä että lyijyn kokonaissaanti kaksinkertaistuu.[10]

Lähteet

  1. ↑ a b Keramiikan terminologiaa | Astiataivas.fi - Vanhojen astioiden ystävien löytöpaikka www.astiataivas.fi. Viitattu 15.1.2024.
  2. ↑ Britt Tunander: Illustrerat antiklexikon, s. 109. Natur och Kultur, 2006 (1986). ISBN 9789127082564 (ruotsiksi)
  3. ↑ Keramiikan terminologiaa | Astiataivas.fi - Vanhojen astioiden ystävien löytöpaikka www.astiataivas.fi. Viitattu 15.1.2024.
  4. ↑ Kangas, Marjatta: Kokonaisuus syntyy pala palalta Turun Sanomat. 10.4.2005. Arkistoitu 16.11.2020. Viitattu 16.11.2020.
  5. ↑ Mikä on Arabian liemikulhon arvo? ET. 27.9.2015. Viitattu 15.1.2024.
  6. ↑ Kaisa Koskinen: Myymäläsuunnitelma Laattaliike Koski sisustukselle Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opinnäytetyö, 2011
  7. ↑ Et kai vain laittanut tätä astiaa mikroon? www.iltalehti.fi. Viitattu 15.1.2024.
  8. ↑ a b c Poaliininmaalaajan aapinen. Henk de Vries. https://www.clausart.com/Aapinen.pdf
  9. ↑ a b Astioista voi irrota myrkyllisiä kemikaaleja - tarkista heti kupit, muovirasiat ja pahvipakkaukset! www.iltalehti.fi. Viitattu 16.1.2024.
  10. ↑ Vanhoissa astioissa huikeita lyijypitoisuuksia yle.fi. 4.6.2008. Viitattu 15.12.2023.

Aiheesta muualla